Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

useimmiten yhdessä. Lapsista nuorimmat eli 3- ja 4-vuotiaat eivät selvitysten mukaan
ole väkivallasta puhuneet, vaan siltä osin äänessä ovat olleet heidän isommat sisaruksensa.
Lasten väkivaltakerrontaa on kuultu yleensä silloin, kun lapsia on haastateltu ilman
vanhempia. Yhdessä selvityksessä lapsi on kysynyt sosiaalityöntekijöiden kuullen
isältään, miksi tämä on käynyt häneen kerran käsiksi. Selvityksessä ei kerrota, mitä isä
vastasi.
Lasten kuvaukset ovat kohtuullisen tarkkoja ja voi päätellä, että näissä selvityksissä
lapsilta on kysytty asiasta suoraan ja lisäkysymyksillä on haettu tarkennusta kuvauksiin.
Seuraavassa esimerkissä sosiaalityöntekijät ovat tavanneet kolmea 6-11-vuotiasta sisarusta
ilman vanhempia. Kaksi vanhempaa lasta kertoo vuoropuheluna isän väkivaltaisuudesta
heitä itseään kohtaan. Keskustelu väkivallasta on lähtenyt siitä, että isoveli ei
ole enää varma kumman vanhemman luona hän haluaa asua. Siskot haluavat asua äidin
luona.
”(Isoveli) sanoo isän muuttuneen kivaksi. Ennen isä kohteli häntä vähän huonosti. (Sisko)
sanoo, että (isä) on lyönyt (isoveljeä). (Isoveljen) mielestä se on ihan oikein. Joskus
isä on lyönyt häntä poskelle. Se ei haittaa (isoveljeä), koska hän ei kuuntele melkein
koskaan isää ja silloin isällä on oikeus lyödä häntä. (Isoveli) muistaa olleensa noin kuusivuotias,
kun isä oli suuttunut hänelle jostain pienestä asiasta. Silloin isä oli nostanut
hänet ja heittänyt häntä. (Sisko) sanoo, että isä on joskus lyönyt myös häntä ja (nuorempaa
siskoa).”
(4a)
Lainauksesta päällimmäiseksi nousee isoveljen tasapainoilu väkivallasta kertomisen
ja isän puolustamisen välillä. On koskettavaa, miten poika haluaa nähdä isänsä toiminnan
pohjimmiltaan hyvää tarkoittavana. Puolustaessaan isää hän toisaalta muistaa
vuosienkin takaisen heittämisen. Väkivalta ei ole painunut unohduksiin. On tunnettua,
että lapsilla on ristiriitaisia tunteita väkivaltaisia vanhempiaan kohtaan, ja se näkyy
myös tässä esimerkissä (Källström Cater 2007; Peled 2000, 26–27). Esimerkissä on näkyvissä
myös se, että samankin perheen lapsilla voi olla erilaisia suhtautumistapoja väkivaltaan.
Tässä tytöt eivät asettaudu puolustamaan isäänsä millään tavalla. Selvitys on
kirjoitettu niin, että se sisältää vain kuvausta lasten mielipiteistä. Mitään yhteenvetoa tai
ratkaisuehdotusta ei siinä ole tehty. Oikeudessa vanhemmat ovat päässeet yksimielisyyteen,
ja lapset jäävät asumaan äitinsä luo tämän yksinhuoltoon ja tapaamiset toteutetaan
normaalisti.
186