Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

myönteisissä näkökohdissa. Lapsen edun selvittämisessä ovat tärkeitä vain ne seikat,
joilla on merkitystä lapsen tulevan huollon kannalta, ja vanhemmille epäedullisten seikkojen
esiintuomisen suhteen pitää olla varovainen. Ohjeessa sanotaan: ”Selvityksen tuleekin
perustua pääosin niihin myönteisiin seikkoihin, joiden varaan lapsen huoltoa ja
tapaamisoikeutta koskeva asia esitetään ratkaistavaksi.” (Sosiaalihallitus 1983, 20–21.)
Sosiaalitoimet saivat uudet ja tarkemmat ohjeet selvitystyön tekemisestä vasta
vuonna 2001, kun Stakes julkaisi Sirpa Taskisen kirjoittaman oppaan Lapsen etu erotilanteissa.
Opas käsittelee sosiaalitoimen roolia erotilanteessa ja antaa myös yksityiskohtaiset
ohjeet selvitysten tekoon. Koska aineistoni selvityksistä moni on tehty ennen
vuotta 2001 tai hyvin samoihin aikoihin oppaan julkaisun kanssa, uuden ohjeistuksen
vaikutus ei ole selkeä aineistossani. Voi kuitenkin ajatella, että Stakesin oppaaseen kirjatut
vaatimukset selvitystyön sisällöstä ovat eläneet jo ennen oppaan julkaisua, koska
monet siinä käsitellyt asiat nähdään käytännön synnyttämien tarpeiden näkökulmasta.
Vuoden 2001 ohjeistuksessa ei enää puhuta mitään siitä, että vanhemmista ei saisi
tuoda esiin epäedullisia seikkoja. Tulevaisuusorientaatiokaan ei siinä painotu. Uudemman
ohjeen mukaan lausuntotyön yhtenä keskeisenä tavoitteena on selvittää vanhempien
edellytyksiä toimia huoltajina ja kasvattajina. Hyvään vanhemmuuteen katsotaan
kuuluvan samoja asioita kuin lapsenhuoltolaissakin eli muun muassa kehitystason mukaista
huolenpitoa, ymmärtämystä ja hellyyttä. Turvan antaminen ja ruumiillisen koskemattomuuden
takaaminen mainitaan myös. Tärkeänä nähdään sekin, onko vanhempi
halukas edesauttamaan lapsen tapaamisoikeutta toiseen vanhempaansa. Selvitystyön
tavoitteisiin kuuluu myös lasten toivomusten ja mielipiteiden selvittäminen sikäli kuin
lasten ikä ja kehitystaso sen mahdollistavat. Oikeuden istuntoihin lapsia kutsutaan kuultaviksi
vain harvoin, joten sosiaalitoimella on käytännössä päävastuu lasten omien käsitysten
esille tuomisesta. (Taskinen 2001, 70–77.)
Uudessa oppaassa kirjoitetaan jonkin verran myös ”perheväkivallasta”. Täsmällisiä
ohjeita väkivallan vaikutuksesta sosiaalitoimen ratkaisuehdotukseen ei anneta huolto- ja
asumisratkaisujen kohdalla, vaan ainoastaan silloin, kun esitellään perusteita rajata tapaamisoikeutta,
määrätä valvotut tapaamiset tai poistaa tapaamisoikeus kokonaan. Perusteeksi
näille toimenpiteille mainitaan lapsen turvallisuuden varmistaminen ja väkivallan
uhka haku- ja noutotilanteissa. Oppaassa kehotetaan harkitsemaan lapsen suojelemista
myös silloin, kun lapsi on nähnyt tai kuullut väkivaltaa joutumatta itse väkivallan
kohteeksi. (mt., 39.)
Paitsi lausuntotyön sisällöllisistä tavoitteista myös sen kirjoittamisesta on annettu
ohjeita. Olennaisen tärkeänä pidetään sitä, että selvityksissä vanhempien kertomukset,
178