Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

”Oikeus ei itse asiassa ole mikä tahansa yhteiskunnassa esiintyvä diskurssi, sillä
normatiivisuutensa ja valtakytkentänsä vuoksi sillä on poikkeuksellisen suuri
mahdollisuus muokata sekä niitä kategorioita, joiden kautta jäsennämme ja tulkitsemme
todellisuutta, että konkreettista todellisuutta. Tuomio, jolla joku tuomitaan
vankilaan, ei ole vain diskurssia, vaan sillä on todellisuuteen ulottuvat
kauaskantoiset seuraukset.”
(Niemi-Kiesiläinen 2002, 340)
Omassa työssäni kriittinen diskurssianalyysi lähtökohtana tarkoittaa, että analysoin
oikeuden tekstejä osana niitä prosesseja ja vakiintuneita käytäntöjä, joissa ne on tehty.
Pohdin lainsäädännön periaatteiden ja kielenkäytön vaikutusta siihen, millaisia ymmärryksiä
ja sanavalintoja viranomaiset käyttävät aineiston asiakirjoissa. Suhteutan kielenkäyttöä
ja tekstissä rakentuvia merkityksiä myös siihen, mitä voin kirjallisuuden avulla
tietää tuomioistuinten ja sosiaalitoimen institutionaalisista käytännöistä, niille asetetuista
tehtävistä ja odotuksista. Otan huomioon myös yhteiskunnallisen kontekstin, jossa
huoltoriidat tapahtuvat ja jossa väkivaltaa ja vanhemmuutta merkityksellistetään. Lisäksi
haluan korostaa tekstien seurauksia: oikeuden päätöksillä on ihmisiä velvoittavaa valtaa.
Se, mitä lasten asioista päätetään, vaikuttaa hyvin konkreettisella tavalla vanhempien
ja lasten elämään vastaisuudessa.
Käytännössä analyysini on edennyt aineistolähtöisesti asiakirjoille esittämieni kysymysten
varassa ilman valmista metodista mallia. Aineiston huolellinen lukeminen on
analyysini perusta. Se ei kuitenkaan aluksi ollut helppo tehtävä. Asiakirjat ovat moniaineksisia,
ja niiden rakenne ja oikeudellinen kieli vaativat totuttelua. Esimerkiksi oli
oltava tarkkana sen suhteen, kuka ”puhuu” milloinkin – onko tekstissä äänessä toinen
vanhemmista, joku asiantuntija, todistaja – ja milloin tuomari ilmaisee oman johtopäätöksensä.
Samoin oli opeteltava lukemaan prosessien vaiheita näkyviin ratkaisusta ja
muista asiakirjoista. Selvitin muun muassa päivämäärien avulla tapausten kulkuja. Väkivallan
esiin lukeminen aineistosta ei myöskään ollut vain yksinkertaista ja mekaanista
tekstipätkien nostamista erilleen vaan edellytti usein tulkinnallista rajankäyntiä.
Oman haasteensa muodosti aineiston heterogeenisyys. Asiakirjat eivät ole lähtökohtaisestikaan
tasalaatuisia, kaikista tapauksista ei ole samoja asiakirjoja, ja toisaalta
oikeustapaukset voivat olla keskenään hyvin erilaisia. Tapauksia on myös paljon laadullista
analyysiä ajatellen, ja yhdessäkin tapauksessa on monia analyysin paikkoja, ja
tutkijan on osattava valita juuri omille tutkimuskysymyksille ne tärkeimmät.
65