Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

mattomuus nousivat päällimmäisiksi asioiksi hovioikeuden ratkaisun kannalta. Toisaalta
isänkin todetaan tarvitsevan tukea kasvatustehtävässään, mutta isä kuitenkin katsotaan
paremmaksi huoltajaksi kuin päihdeongelmainen ja epämääräistä elämää viettävä äiti.
Näen tilanteen sellaisena, että oikeus joutuu valitsemaan pienemmän pahan. Vaikka isän
väkivaltaisuus näyttäytyy näytön ja oikeuden kannanottojenkin mukaan vakavampana,
isää pidetään silti hovioikeudessa pienempänä pahana, koska hänen kuvataan muuten
olevan vastuuntuntoinen ja asiansa hoitava ihminen.
Mietin paljon tämän tapauksen 153 kohdalla, miksi sosiaalitoimi ei ole tehnyt
huostaanottoa. Niin ilmeiseltä vanhempien moniongelmaisuus asiakirjoissa näyttää.
Mahdollisesti on liikuttu huostaanoton rajoilla, koska lastensuojelun avohuollon tukitoimia
on kohdistettu perheeseen vuosikausia 90-luvulla – samaan aikaan, jolloin kuvataan
toistuvaa väkivaltaakin olleen.
Toiseksi esimerkiksi nostan tähän esiin tapauksen, jonka väkivalta edustaa aineiston
rankinta kärkeä. Tapauksessa isä on aikanaan tuomittu ehdottomaan vankeusrangaistukseen
äitiin kohdistuneesta taponyrityksestä. Tuolloin noin neljävuotias lapsi oli
väkivallan tapahtuessa paikalla, ja taponyrityksen jälkeen isä yritti paeta lapsen kanssa.
Tämän jälkeen isän vaatimukset tapaamisoikeudesta on kolme kertaa evätty kokonaisuudessaan
käräjäoikeuden toimesta, eikä lapsi ole kolmeen vuoteen tavannut isäänsä.
Lapsen ollessa noin seitsemänvuotias tapaamisoikeusasiaa on jälleen isän vaatimuksesta
käsitelty oikeudessa, ja tämän uusimman prosessin ratkaisuasiakirjat käräjä- ja hovioikeudesta
kuuluvat käsillä olevan tutkimuksen aineistoon. Uusimmassa oikeusprosessissa
käräjäoikeus on taipunut määräämään tapaamisoikeuden toteutumaan niin, että isä ja
lapsi tapaavat valvotusti kerran kuussa ja äiti saa halutessaan olla läsnä tapaamisissa. 27
Käräjäoikeuden perustelutekstin keskiössä on lapsen pelko isää kohtaan. Erityisesti oikeutta
kiinnostaa kysymys, mitä lapsi todella pelkää isässään.
”Selvänä on pidettävä, että pelon alkusyynä on ollut (isän) pojan äitiin (pvm) kohdistama
väkivaltarikos, jota poika on ollut näkemässä. (Isä) on siten omalla vakavasti lainvastaisella
menettelyllään antanut aiheen pojan tuntemaan pelkoon. Asiassa ei ole kuitenkaan
käynyt ilmi, että (lapsi) kokisi isäänsä kohtaan pelkoa siitä, että isä pyrkisi vahingoittamaan
häntä. (Isä) on osoittanut kiihkeää halua tavata lastaan eikä asiassa ole
ilmennyt aihetta epäillä hänen lasta kohtaan ilmaisemiensa tunteiden vilpittömyyttä.
Asiassa ei ole ilmennyt seikkoja joiden perusteella tapaamisten voitaisiin olettaa saat-
27 Isä valitti hovioikeuteen vaatien mahdollisuutta pitää lasta luonaan loma–aikoina sekä Suomessa että
kotimaassaan. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua.
150