Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

hoinpitelyistä pvm ja pvm 1998. Tuomio ei ole lainvoimainen. Kirjallisista todisteista
ilmenee, että (äiti) on vuosina 1994 ja 1996 hakenut apua vammoihin, jotka ovat syntyneet
potilaan kertomuksen mukaan aviomiehen nyrkillä ja avainnipulla sekä kännykällä
lyömisestä. (Isä) on vuonna 1998 hakenut apua kädessä olleen haavan vuoksi, minkä
hän on ilmoittanut potilaskortin mukaan syntyneen vaimon huitaistua puukolla. Osapuolten
toisiinsa kohdistama väkivalta on ainakin osin tapahtunut lastenkin ollessa paikalla.
Käräjäoikeus katsoo sen osoittavan kummassakin vanhemmassa osaltaan äkkipikaisuutta
ja kunnioittamattomuutta toisen ruumiillista koskemattomuutta kohtaan. Osapuolten
sanotun käyttäytymisen varaan ei voi perustaa olettamusta huoltoratkaisun lasten
edun mukaisuudesta kummankaan vanhemman hyväksi. Osapuolten ei ole selvitetty
käyttäneen väkivaltaa muita kuin toisiaan kohtaan.”
(Tapaus 153 käräjäoikeuden perustelut, tapaus Helsingin hovioikeudesta)
Käräjäoikeuden kuvaus väkivallasta olevasta viranomaistiedosta kertoo, että äitiin
kohdistunut väkivalta on ollut monivuotista ja toistuvaa ja juuri siitä on runsaasti kirjallista
näyttöä. Äidin väkivaltaisuus arvioidaan todeksi myös, ja lasten todetaan olleen
väkivaltatilanteissa paikalla. Syitä väkivaltaisuuksille tai väkivaltatilanteiden syntydynamiikkaa
ei arvioida. Tuomioistuin osoittaa paheksuntaa väkivaltaa kohtaan sillä perusteella,
että vanhemmat eivät kunnioita toistensa ruumiillista koskemattomuutta. Sitä,
että lapset ovat nähneet väkivaltaa, ei kuitenkaan nähdä aiheelliseksi paheksua eikä sillä
ole merkitystä ratkaisulle. Kun samalla korostetaan, että väkivalta on ollut vain vanhempien
välistä, rakentuu tekstistä kuva, että väkivallan fyysinen luonne ja sen fyysiset
seuraukset ovat arvioinnissa keskeisiä. Ajattelen myös, että tässä rakentuu väkivallan
suhteen ”tasapeli” ja symmetria. Kun molemmat ovat väkivaltaisia, väkivallasta ei pystytä
hakemaan ratkaisevaa eroa. Käräjäoikeudessa on määrätty yhteishuolto ja lapset on
asumaan äidille. Ratkaisuun vaikuttaviksi asioiksi kerrotaan lasten nuori ikä ja se, että
he ovat tyttöjä. Todetaan kyllä, että molemmat vanhemmat tarvitsevat tukea vanhemmuudessaan.
Kumpaakaan ei siten nähdä kovin hyväksi vaihtoehdoksi.
Sekä isä että äiti valittivat käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen. Äiti vaati hovissa
muun muassa, että lasten huolto uskotaan hänelle yksin, ja isä vaati myös yksinhuoltoa
ja lasten asumista itselleen. Hovioikeus muutti käräjäoikeuden ratkaisua: isälle
huolto ja asuminen, äidin ja lasten tapaamiset normaalisti ja lisäksi tapaaminen joka toinen
torstai. Tilanne kääntyi siis aivan toisinpäin. Käräjäoikeuden tavoin hovioikeus
kielsi väkivallan vaikutuksen ratkaisuun ilmaisten, että ei ole edes väitetty väkivallan
kohdistuneen lapsiin. Äidin päihdeongelmat, vastuuntunnottomuus ja elämän vakiintu-
149