Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

onko väärä tuomio hyväksikäytöstä pahempi asia kuin hyväksikäyttösyytteen hylkääminen
silloin, kun hyväksikäyttö onkin totta (Hirvelä 2006, 296–303). Nyt kyse on perheoikeudellisesta
prosessista, mutta esimerkissä tehdään vastaavaa haittapunnintaa lapsen
pahoinpitelyn ja hyväksikäytön suhteen, koska isän asema vakavien syytösten kohteena
nostetaan selvästi esiin. Lisäksi korostetaan selvittämiselle asetettavia korkeita vaatimuksia.
Ajattelen tekstin merkitsevän myös sitä, että fyysisen väkivallan ja seksuaalisen
hyväksikäytön näyttökynnys nostetaan ylemmäksi kuin mitä se on muiden perusteluissa
käsiteltyjen teemojen kohdalla. Tiukan kriteeristön vaatimusta voimistaa vielä se, että
erikseen mainitaan esitutkinnan puuttuminen ja silminnäkijöiden vähyys, vaikka niitä ei
muutoinkaan voi pitää erityisen tavanomaisena osana hyväksikäyttötapauksia. Kuvatun
”johdannon” jälkeen seuraa esimerkkitapauksessa pahoinpitely- ja hyväksikäyttöväitteiden
monisivuiset tarkastelut.
Näyttönä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tapauksessa on muun muassa isän
naisystävän kertomus saunaillasta, jossa lapsi oli todistajan mukaan kosketellut isän sukuelimiä.
Lisäksi neljä todistajaa, äiti mukaan lukien, kertoi oikeudessa lapsen kuvanneen
oma-aloitteisesti heille, miten isä oli tapaamisviikonlopun aikana ”imenyt voimakkaasti
suun ympäriltä”, ”hangannut pyllyä” ja lyönyt päähän ja kylkeen. Lapsi oli viikonlopun
jälkeen käytetty lääkärissä. Lääkärintutkimuksessa lapsen suun ympäriltä löytyi
punoitusta ja kyljestä mustelmia. Lisäksi lasta on tutkittu lastenpsykiatrisella osastolla,
ja tutkimuksista annetun lausunnon mukaan hyväksikäyttöä ei todennäköisesti ole
tapahtunut. Lausunnossa kuusivuotiaan lapsen kerrotaan muutelleen kertomustaan, ja
lapsella todetaan olevan vaikeuksia erottaa todellisuus ja mielikuvitus. Käräjäoikeus
päätyy näyttöä arvioituaan siihen, että hyväksikäyttö on jäänyt näyttämättä toteen. Isän
ja lapsen tapaamiset määrätään tapahtuvaksi ilman valvontaa. Tapauksesta on valitettu
Itä-Suomen hovioikeuteen, joka puolestaan on todennut, että tapaamiset ovat onnistuneet
hyvin eikä ”yksiselitteistä näyttöä” hyväksikäytöstä ole esitetty. Käräjäoikeuden
päätöstä ei hovioikeudessa muuteta. Tapauksesta tekee aineistossa erityisen vielä se, että
sosiaalilautakunta on toiminut erittäin aktiivisesti huoltoriidassa. Lapsi on hyväksikäyttö-
ja pahoinpitelyväitteiden johdosta otettu huostaan ja sijoitettu äidilleen. Sosiaalilautakunta
on myös äidin rinnalla hakijana käräjäoikeudessa ja valittajana hovioikeudessa.
Lautakunta on sitä mieltä, että käräjäoikeus on suhtautunut lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön
”poikkeuksellisen hyväksyvästi”. Sosiaalilautakunta syyttää käräjäoikeutta
valituksessaan myös siitä, että se on vääristellyt ja vähätellyt tarkoitushakuisesti perusteluihin
todistajankertomusta, jossa isän naisystävä kuvasi saunomisen yhteydessä tapahtunutta
sukuelinten koskettelua. Lautakunnan mukaan todistajankertomuksessa ku-
223