Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

tapoja. Viisi tekstiä kuudesta kuuluu tapauksiin, joissa molemmat syyttävät toisiaan väkivallasta
ja oikeus suhtautuu väkivaltaan tapahtuneena tosiasiana. Neljässä näistä molemmat
vanhemmat ovat oikeuden arvion mukaan käyttäytyneet väkivaltaisesti ja yhdessä
käsitellään vain isän väkivaltaista toimintaa. Ainoastaan yksi tapaus on sellainen,
että vain isän on väitetty käyttäytyneen väkivaltaisesti.
Seuraavan esimerkin tapauksessa väkivaltaa on tuotu esiin käräjäoikeuden istunnossa
vanhempien ja todistajien voimin kohtuullisen paljon. Eri kertomuksista saa sen
kuvan, että molemminpuolinen väkivalta olisi ollut toistuvasti osa perhe-elämää. Molemmat
syyttävät toista väkivaltaiseksi itseään kohtaan. Tämän lisäksi isä sanoo, että äiti
on pahoinpidellyt häntä myös lapsen nähden ja uhkaillut surmata itsensä ja lapsen. Oikeuden
istunnossa sosiaalityöntekijä kertoo, että sosiaalitoimen saaman ilmoituksen
mukaan isä olisi pitänyt äitiä vankinaan. Kotikäynnillä sosiaalityöntekijä on havainnut
äidin kasvoilla mustelman. Isän aikuinen poika todistaa puolestaan nähneensä mustelmia
ja puremajälkiä isänsä kädessä. Yksi rikosilmoitus on tehty, ja poliisi on käynyt kotona
vanhempien yhteiselämän aikana. Käräjäoikeudessa lapsi on määrätty asumaan äidin
luo tämän yksinhuoltoon. Yksinhuoltoa on perusteltu vanhempien riitaisilla väleillä
ja asumista äidin luona muun muassa isän työmatkoilla ja sillä, että äiti on liiton aikana
käytännössä vastannut yksin puolitoistavuotiaan lapsen hoidosta. Väkivalta ei vaikuta,
vaikka riitaisuutta onkin käytetty perusteena:
”Vanhemmista kumpikin on kertonut toisen olleen väkivaltainen toista puolisoa kohtaan.
Tuolla seikalla ei kuitenkaan ole tässä lapsen huollosta päätettäessä merkitystä,
koska siinä on kysymys aikuisten ihmisten välisistä riidoista ja tulehtuneista ihmissuhteista.
Vanhemmat eivät ole kohdistaneet lapseen moitittavaa käyttäytymistä, eikä noista
tapahtumista voida tehdä ratkaisevia johtopäätöksiä isän tai äidin sopivuudesta huoltajaksi.”.
(Tapaus 88, käräjäoikeuden perustelut, tapaus Itä-Suomen hovioikeudesta)
Käräjäoikeus ei lähde arvioimaan väkivallan laatua tai väkivaltatilanteiden syntyä,
mutta ”moitittavaa käyttäytymistä” ei myöskään kiistetä. Väkivalta ei vaikuta ratkaisuun,
koska kyseessä ovat aikuisten väliset ihmissuhteet ja uhrina ei ole ollut lapsi.
Huomioni on myös kiinnittänyt väkivaltaväitteissä isän esittämä syytös, että äiti on
uhannut surmata itsensä ja lapsensa. Olisiko tämän uhkauksen vakavuutta ollut myös
tuomioistuimen syytä arvioida? Molemmat vanhemmat ovat valittaneet hovioikeuteen.
Äiti on halunnut supistaa tapaamisoikeutta, kunnes lapsi on kolmivuotias. Isä on vaati-
154