Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

vaikka siitä oli tapausten muissa asiakirjoissa esitetty väitteitä. 32 Oman aineistoni perusteella
en siis voi arvioida, että väkivallan näkymättömyyden ongelma juontaisin juurensa
ainoastaan vaikeuteen käsitellä parisuhdeväkivaltaa.
Olivatpa väkivallasta vaikenemisen ja siitä verhotusti kirjoittamisen motiivit ja
taustat mitkä tahansa, kirjoittamisen tavoilla voi olla taustatekijöistä irrallaan olevia seurauksia.
Ensinnäkin ne vaikuttavat nopeasti ja konkreettisesti oikeudenkäynneissä.
Tuomareiden päätöksentekonsa tueksi tarvitsema tieto voi jäädä aukkoiseksi tai täsmentymättömäksi.
Toiseksi kirjoittamisen tavoilla on seurauksia siihen, miten väkivallan ja
vanhemmuuden suhde ymmärretään yhteiskunnassa yleensä. Asiakirjoissa ilmaistut asiat
ovat myös osa sosiaalitoimen tiedontuotantoa ja voivat olla perusteena myöhemmälle
toiminnalle (Kääriäinen 2007, 247–258). Ammattilaisten lisäksi asianosaiset vanhemmat,
lapset ja heidän lähipiirinsä lukevat selvityksiä. Jos väkivaltaväitteistä ei kirjoiteta,
annetaan lukijoille signaali, että väkivalta ei ole merkittävä asia vanhemmuuden arvioinnissa.
Kiertoilmausten käyttö puolestaan toisaalta vähättelee väkivaltaa ja toisaalta
taas rakentaa ymmärrystä, että väkivalta perhepiirissä on niin vaikea ja arkaluontoinen
asia, että sitä eivät asiantuntijat rohkene avoimesti käsitellä. Nämä viestit eivät edistä
väkivallan kohtaamisen kehittämistä auttamistyössä.
Edellä puutuin siihen, miten paljon sosiaalityöntekijät ohittavat väkivaltaa selvityksissä
ja kirjoittavat siitä epätarkasti ja omia johtopäätöksiään vältellen. Tiivistän vielä
tuloksiani niistä 25 selvityksestä, joista oli luettavissa sosiaalityöntekijöiden oma kanta
väkivaltaan. Ensinnäkin väkivaltaväitteiden arvioinnissa ja tulkinnassa toisen vanhemman
kertomus ei yksin vakuuta sosiaalityöntekijöitä. Arviointi perustuu usein siihen,
onko väkivallasta tietoa muilta viranomaisilta. Arvioinnissa käytetään paljon myös sosiaalityöntekijöiden
omia havaintoja vanhemmista ja lapsista. Työntekijät seuraavat, onko
vanhempien ja lasten vuorovaikutus lämmintä ja läheistä vai jännitteistä. Lapsista tehtyjen
havaintojen lisäksi myös lasten kertomukset väkivallasta ja peloista näkyvät sosiaalityöntekijöiden
päätelmissä. Näiden seikkojen lisäksi vanhempien käytös heidän kohdatessaan
sosiaalityöntekijät vaikuttaa väkivallan arviointiin. Sosiaalityöntekijöihin
kohdistunut uhkaava toiminta ja kielenkäyttö otetaan vakavasti, ja vastaavasti asiallisuus
ja rauhallisuus suhteessa sosiaalityöntekijöihin mainitaan myös.
Väkivallan arviointi havainnoimalla lapsia ja vanhempia, yhdessä ja erikseen, on
varmasti osin paikallaan ja järkevää. Epäilemättä väkivallan mahdollisuus ja seuraukset
voivat olla lähes käsinkosketeltavia joidenkin henkilöiden ja vanhempi-lapsisuhteiden
kohdalla. On kuitenkin syytä olla myös kriittinen havainnoimalla saadun väkivaltatie-
32 Omassa aineistossani huomioin väkivaltaväitteet muistakin kohdin kuin kirjallisesta valmistelusta.
206