Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

Muutamien hovioikeustapausten kohdalla olen luetteloinut mukaan tapausten asiakirjoissa
näkyvän käräjäoikeusvaiheessa esitetyn tai mainitun näytön väkivallasta,
vaikkei se näkyisikään hovioikeuden näyttöluettelossa. Näin olen tehnyt siksi, että tässä
luvussa selvitän, mitä näyttöä väkivallasta on kussakin tapauksessa esitetty jossain huoltoriitaprosessin
vaiheessa. Useimmiten hovi- ja käräjäoikeudessa on kuitenkin esitetty
suurelta osin sama näyttö.
Väkivaltanäytön tarkka erittely ei kuitenkaan aivan kaikkien tapausten kohdalla ole
mahdollista, koska aineistoni ei näyttötietojen osalta ole täysin kattava. Esimerkiksi joidenkin
tapausten kohdalla on mainintoja rikosilmoituksista, mutta mistään ei suoraan
ilmene, mistä noissa ilmoituksissa on tarkkaan ottaen kyse. On myös mahdollista, että
kaikkea tapauksen kuluessa esitettyä näyttöä ei ole kirjoitettu varsinaiseen ratkaisuun.
Tampereen käräjäoikeudessa luin lopullisten ratkaisujen lisäksi myös väliaikaismääräyksiä
ja huomasin, että kaikkea niissä mainittua näyttöä ei mainittukaan enää lopullisten
päätösten ratkaisuasiakirjassa. Muidenkin tuomioistuinten kohdalla on siis mahdollista,
että aivan kaikkea näyttöä ei ole listattu niihin asiakirjoihin, jotka sisältyvät aineistooni.
Kaikki kirjallinen tieto ei todista väkivallasta aivan yksiselitteisesti. Esimerkiksi rikosilmoitus
sinällään ei merkitse, että väkivaltaa olisi tapahtunut tai että se olisi tapahtunut
ilmoituksen tehneen henkilön kuvaamalla tavalla (Niemi-Kiesiläinen 2004, 169).
Lääkäri ei voi aina varmuudella päätellä, ovatko vammat syntyneet juuri kerrotulla tavalla
(Taskinen 2004, 41–42). Turvakotiin on mahdollista mennä myös muussa ahdingossa
kuin väkivallan uhrina (Ensi- ja turvakotien liitto 2008), ja lähestymiskielto voidaan
määrätä fyysisen tai seksuaalisen väkivallan ja niiden uhan ohella muistakin syistä
(Ropponen 1999, 4–5).
Tarkoitukseni ei ole tässä tutkimuksessa arvioida väkivallasta esitetyn näytön vahvuutta,
koska kaikista aineiston tapauksista minulla ei ole kaikkia asiakirjoja. En myöskään
voi tietää, mitä kaikkea henkilötodisteluissa on tuotu esiin ilman että sitä olisi kirjattu
minnekään. Viranomaisten lausunnot ja asianosaisten itse kuvaamat yhteydenotot
viranomaisiin kertovat kuitenkin vähintään siitä, että tilanne on koettu niin vaikeaksi,
että siihen on haettu apua viranomaisilta tai muilta ammattilaisilta. Väkivalta ei tällöin
ole jäänyt täysin vanhempien ja lasten yksityisyyden piiriin.
Olen seuraavassa eritellyt isien ja äitien väitetystä väkivaltaisuudesta esitettyä kirjallista
näyttöä ja viittauksia siitä olevaan viranomais- ja ammattiauttajatietoon. Erittelyt
koskevat poliisin kautta saatuja tietoja, lääkärikäyntejä, väkivaltaan liittyviä tuomioita,
lähestymiskieltoja, päätöksiä syyttämättäjättämisestä sekä tietoja erityisesti väkivallan
uhreille ja tekijöille suunnattujen palvelujen käytöstä. Kuuden tapauksen kohdalla en
86