Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto
Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto
Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Muutamien hovioikeustapausten kohdalla olen luetteloinut mukaan tapausten asiakirjoissa<br />
näkyvän käräjäoikeusvaiheessa esitetyn tai mainitun näytön väkivallasta,<br />
vaikkei se näkyisikään hovioikeuden näyttöluettelossa. Näin olen tehnyt siksi, että tässä<br />
luvussa selvitän, mitä näyttöä väkivallasta on kussakin tapauksessa esitetty jossain huoltoriitaprosessin<br />
vaiheessa. Useimmiten hovi- ja käräjäoikeudessa on kuitenkin esitetty<br />
suurelta osin sama näyttö.<br />
Väkivaltanäytön tarkka erittely ei kuitenkaan aivan kaikkien tapausten kohdalla ole<br />
mahdollista, koska aineistoni ei näyttötietojen osalta ole täysin kattava. Esimerkiksi joidenkin<br />
tapausten kohdalla on mainintoja rikosilmoituksista, mutta mistään ei suoraan<br />
ilmene, mistä noissa ilmoituksissa on tarkkaan ottaen kyse. On myös mahdollista, että<br />
kaikkea tapauksen kuluessa esitettyä näyttöä ei ole kirjoitettu varsinaiseen ratkaisuun.<br />
<strong>Tampereen</strong> käräjäoikeudessa luin lopullisten ratkaisujen lisäksi myös väliaikaismääräyksiä<br />
ja huomasin, että kaikkea niissä mainittua näyttöä ei mainittukaan enää lopullisten<br />
päätösten ratkaisuasiakirjassa. Muidenkin tuomioistuinten kohdalla on siis mahdollista,<br />
että aivan kaikkea näyttöä ei ole listattu niihin asiakirjoihin, jotka sisältyvät aineistooni.<br />
Kaikki kirjallinen tieto ei todista väkivallasta aivan yksiselitteisesti. Esimerkiksi rikosilmoitus<br />
sinällään ei merkitse, että väkivaltaa olisi tapahtunut tai että se olisi tapahtunut<br />
ilmoituksen tehneen henkilön kuvaamalla tavalla (Niemi-Kiesiläinen 2004, 169).<br />
Lääkäri ei voi aina varmuudella päätellä, ovatko vammat syntyneet juuri kerrotulla tavalla<br />
(Taskinen 2004, 41–42). Turvakotiin on mahdollista mennä myös muussa ahdingossa<br />
kuin väkivallan uhrina (Ensi- ja turvakotien liitto 2008), ja lähestymiskielto voidaan<br />
määrätä fyysisen tai seksuaalisen väkivallan ja niiden uhan ohella muistakin syistä<br />
(Ropponen 1999, 4–5).<br />
Tarkoitukseni ei ole tässä tutkimuksessa arvioida väkivallasta esitetyn näytön vahvuutta,<br />
koska kaikista aineiston tapauksista minulla ei ole kaikkia asiakirjoja. En myöskään<br />
voi tietää, mitä kaikkea henkilötodisteluissa on tuotu esiin ilman että sitä olisi kirjattu<br />
minnekään. Viranomaisten lausunnot ja asianosaisten itse kuvaamat yhteydenotot<br />
viranomaisiin kertovat kuitenkin vähintään siitä, että tilanne on koettu niin vaikeaksi,<br />
että siihen on haettu apua viranomaisilta tai muilta ammattilaisilta. Väkivalta ei tällöin<br />
ole jäänyt täysin vanhempien ja lasten yksityisyyden piiriin.<br />
Olen seuraavassa eritellyt isien ja äitien väitetystä väkivaltaisuudesta esitettyä kirjallista<br />
näyttöä ja viittauksia siitä olevaan viranomais- ja ammattiauttajatietoon. Erittelyt<br />
koskevat poliisin kautta saatuja tietoja, lääkärikäyntejä, väkivaltaan liittyviä tuomioita,<br />
lähestymiskieltoja, päätöksiä syyttämättäjättämisestä sekä tietoja erityisesti väkivallan<br />
uhreille ja tekijöille suunnattujen palvelujen käytöstä. Kuuden tapauksen kohdalla en<br />
86