Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

vattiin myös isän saama erektio ja se, että tilanne olisi jatkunut, mikäli todistaja ei olisi
puuttunut siihen. Näitä asioita ei referoitu kirjallisena perusteluihin.
Tutkijalukijalle tapaus jättää kaiken kaikkiaan hämmentyneen olon. Tapauksessa
on monta pysäyttävää ja mietityttävää tekijää: lastenpsykiatrin arvio lapsen kertomasta
ja päätelmä kertoman epäluotettavuudesta, näytölle asetetut ”korkeat vaatimukset”,
tuomarin maininta isään kohdistuvien syytösten vakavuudesta, näytöstä tehdyt tulkinnat,
sosiaalilautakunnan näkemys todistajanlausunnon muuntelusta perusteluihin ja hovioikeuden
kanta ”yksiselitteisen” näytön puuttumisesta. Tästä listasta voi vähintään
tehdä sen johtopäätöksen, että lapsen seksuaalisen hyväksikäytön arviointiprosessi huoltoriidassa
sisältää eri viranomaisten monessa vaiheessa tekemiä rajanvetoja ja tulkintoja.
Monet kriittiset kohdat kertovat myös siitä, että viranomaisten yleinen työorientaatio
suhteessa hyväksikäytön teemaan vaikuttaa yksittäistapauksissa tehtyihin tulkintoihin ja
asiakirjoissa näkyviin kirjoittamisen tapoihin.
Oikeus toteaa seksuaalista hyväksikäyttöä tapahtuneen tai sen riskin olevan olemassa
neljässä perustelutekstissä, jotka ovat myös peräisin neljästä eri tapauksesta. Oikeuden
päätelmä perustuu lastenpsykiatrin lausuntoon kolmessa perustelutekstissä. Yhdessä
tapauksessa johtopäätös hyväksikäytön riskistä ei kuitenkaan nojaa asiantuntijalausuntoon.
Tapauksessa isän aiemmasta liitosta oleva aikuinen tytär todistaa oikeuden
istunnossa joutuneensa isänsä seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi lapsena, ja tuomioistuin
näkee sen kertovan hyväksikäytön vaarasta nuoremman lapsen kohdalla.
”Vaikka (lapsen) osalta suoritettu tutkimus ei vahvistanut epäilystä (lapsen) hyväksikäytöstä,
(vanh. tyttären) esille tuoma hyväksikäytön vaaran olemassaolo puhuu sen puolesta,
että vallitsevaa asumistilannetta ei tule muuttaa. … Todistaja (vanhempi tytär) on
oikeudessa kuultaessa edellä todetuin tavoin kertonut häneen kohdistuneesta hyväksikäytöstä.
Tuosta (vanhemman tyttären) väittämästä tapauksesta ei ole muuta selvitystä
kuin hänen oikeudessa antamansa kertomus. (Vanhemman tyttären) kertomus tuo esille
tietynasteisen vaaratekijän (lapsen) ja isän tapaamistilanteisiin. Tietynasteista kummeksuntaa
herättää myöskin se seikka, että (lapsi) on isänsä luona yöpyessään väliaikaismääräykseen
saakka (äidin) väittämän mukaan nukkunut samassa sängyssä isänsä
kanssa, jota seikkaa (isä) ei ole kiistänyt. … Kun otetaan huomioon hyväksikäytön uhrille
aiheuttamat vakavat seuraamukset, ei tapaamisoikeuden muotoa ratkaistaessa voida
ottaa vähästäkään riskiä hyväksikäytön mahdollisuudesta.”
(Tapaus 70, käräjäoikeuden perustelut)
224