Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

tapauksen asiakirjojen lukijan epätietoisuuden valtaan. Se on kuitenkin yksi esimerkki
siitä, miten haastavaa tulkintojen tekeminen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on,
miten siitä kirjoitetut johtopäätökset voivat liukua eri suuntiin ja kuinka hyväksikäyttöä
tutkineiden asiantuntijoiden tieto voi kyseenalaistua vuosienkin jälkeen.
Yhdessäkään aineistoni tapauksessa asiantuntijoiden hyväksikäyttöä todennäköisenä
pitävä kanta ei ole johtanut rikosoikeudelliseen oikeudenkäyntiin huoltoriitaa ennen
tai sen aikana, eikä missään aineiston tapauksissa kerrota vanhemmalla olevan aiempaa
tuomiota lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. On toki mahdollista, että perheoikeudellista
prosessia on seurannut rikosoikeudellinen oikeudenkäynti, joka ei sitten enää
näy huoltoriidan asiakirjoissa. Muutamassa tapauksessa huoltoriitaprosessin rinnalla on
kulkenut rikosoikeudellinen prosessi ja syyteharkintaa on tehty, mutta syytettä ei ole
nostettu. Hyväksikäyttötuomioiden puuttuminen aineistostani on kuitenkin sikäli luonteva
asia, että jos vanhempi on tuomittu lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, hänellä
on oletettavasti korkea kynnys lähteä mukaan huoltoriitaan. Tuomioiden puuttumiseen
saattaa vaikuttaa myös se, että lapselle tehdyt tutkimukset sijoittuvat ajallisesti huoltoriitaprosessin
yhteyteen. Niistä ei ole useinkaan kulunut niin pitkää aikaa, että mahdollinen
rikosprosessi olisi ehditty kovin pitkälle.
On myös muistettava, että rikosoikeuden alalla lapsen seksuaalisen hyväksikäytön
käsittely koetaan problemaattiseksi asiaksi. Valtionsyyttäjä Päivi Hirvelä (2006, 280–
281, 296–303, 494) kirjoittaa väitöskirjatyössään, että rikosoikeudellisessa prosessissa
hyväksikäyttöepäilyjä pidetään vaikeasti selvitettävinä ja syytekynnys on niiden kohdalla
monesti korkea. Myös tuomitsemiskynnys on usein korkeampi kuin muissa rikoslain
piiriin kuuluvissa teoissa. Hyväksikäytön kohdalla on paljon pohdittu myös, onko väärä
langettava päätös periaatteessa haitallisempi kuin väärä vapauttava päätös. Toisaalta on
Hirvelän mukaan kuitenkin niin, että vaikka seksuaalisen hyväksikäytön rikosprosessissa
on monia kynnyksiä ja kriittisiä kohtia, kehityssuunta Suomessa on rikosilmoitusten,
esitutkintojen, nostettuja syytteiden ja hyväksikäyttötuomioiden määrän nousu. Tähän
on vaikuttanut se, että Suomessa on alettu vahvasti suositella sosiaali- ja terveydenhuollon
työntekijöille rikosilmoitusten tekemistä hyväksikäytön epäilyn tultua heidän tietoonsa
(Taskinen 2004, 29–33).
218