Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

tosiseikat ja sosiaalityöntekijöiden arviot erottuvat toisistaan. Selvityksen tulisi myös
olla tiivis ja keskittyä olennaisiin asioihin. (mt., 75.)
Tämän tutkimuksen selvitysaineistoa lukiessani ensimmäisiä havaintojani oli, että
selvitykset ovat rakenteeltaan pitkälti keskenään samankaltaisia, vaikka mitään valmista
lomaketta ei ole käytössä. Vastaavan havainnon selvitysten rakenteen yhtenevyydestä
on tehnyt myös Anne Murtonen (2006, 31). Selvitysten alkuun kirjoitetaan aina asianosaisten
henkilötiedot ja selvityksen tarkoitus. Lisäksi kerrotaan tarkkaan, milloin ja
missä vanhempia ja lapsia on tavattu ja mihin muihin viranomaisiin on oltu yhteydessä
selvitystyön aikana. Selvitykset etenevät usein niin, että väliotsikoista näkee, kenen
kanssa kulloinkin on keskusteltu. Muilta viranomaisilta saadut tiedot on referoitu selvitykseen,
vaikka ne olisivat mukana erillisinä liitteinäkin. Selvitysten lopussa esitetään
yhteenveto ja johtopäätökset tilanteesta. Useimmiten samalla esitetään myös sosiaalityöntekijöiden
ehdotus sopivaksi ratkaisuksi ja perustellaan se.
Selvityksissä käsitellään monenlaisia asioita vanhempien ja lasten elämässä. Tavallista
on, että aloitetaan perhehistoriasta, parisuhteen vaiheista ja eroon johtaneista syistä.
Menneen lisäksi käsitellään vanhempien ja lasten nykyisiä elämäntilanteita. Vanhemmat
kertovat esimerkiksi kasvatusnäkemyksistään ja suhteestaan lapsiin. Paljon käsitellään
myös suhdetta toiseen vanhempaan. Lisäksi vanhemmat puhuvat muun muassa töistään
ja ihmissuhteistaan sen lisäksi, että he kertovat näkemyksiään lasten huollon, asumisen
tai tapaamisen järjestämisestä. Usein myös lapset kertovat selvityksissä oman mielipiteensä
tilanteen ratkaisemisesta. Lapsilta on kysytty myös muun muassa suhteesta vanhempiin,
koulunkäynnistä ja harrastuksista.
Haastattelupuheen lisäksi sosiaalityöntekijät ovat kirjanneet ylös omia havaintojaan
vanhempien ja lasten vuorovaikutuksesta ja myös heidän käytöksestään sosiaalityöntekijöiden
kanssa. Vanhempien ja lasten havainnoimisen lisäksi sosiaalityöntekijät kuvailevat
vanhempien ja lasten koteja. Selvityksissä kerrotaan usein, montako huonetta kodeissa
on, onko lapset huomioitu tilajärjestelyissä, ovatko kodit viihtyisiä ja millainen
matka on kouluun tai päivähoitoon.
Sosiaalityöntekijöiden selvitysten lisäksi sosiaalitoimi voi hankkia lausuntoja muiltakin
asiantuntijatahoilta. Tavallisin näistä on perheneuvola, ja erityisen monimutkaisissa
ja vaikeissa tapauksissa käytetään lastenpsykiatristen poliklinikoiden ja osastojen asiantuntemusta.
(Auvinen 2006, 77) Täytäntöönpanotapauksissa sosiaalityöntekijät tekevät
täytäntöönpanosovittelua asianosaisten vanhempien kanssa, ja tästä sovitteluprosessista
voidaan myös antaa sovittelijan kertomus tuomioistuimelle (Taskinen 2001, 81).
Tutkimusaineistooni kuuluvissa tapauksissa on sosiaalityöntekijöiden selvitysten ohella
179