Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

dolliselta. Nämä kaksi tulkintakehystä kulkevat rinnakkain tässä aineistossa ja ne elävät
myös samoissa prosesseissa. Kun ammattiauttajat ja viranomaiset kohtaavat hyväksikäyttöepäilyn
huoltoriidassa, ne ovat välittömästi läsnä ja tulkintoja tehdään suhteessa
niihin. ”Epäilyn kritiikki” ja ”huoli lapsesta” -näkökulmat eivät jakaudu suoraan ammattikunnan
mukaan, vaan ne ilmenevät niin sosiaalityöntekijöiden, lastenpsykiatrien
kuin tuomareidenkin näkemyksissä. Paikoitellen on kuitenkin nähtävissä myös professionaalisia
eroja erityisesti niin, että perheammattilaisen (sosiaalityöntekijät, psykologit
ja lastenpsykiatrit) työssä painottuu huoli lapsesta ja tuomareiden tulkinnoissa hyväksikäyttöepäilyn
kritiikki.
Kun vertaa lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjen käsittelyä lapsiin kohdistuvan
fyysisen väkivallan ja parisuhdevallan kohtaamiseen huoltoriidan eri vaiheissa,
voi nähdä yhtäläisyyksiä. Sekä hyväksikäytön että fyysisen väkivallan kohdalla on niin,
että pelkkä epäilyn esittäminen ei ratkaise huoltoriitaa. Tarvitaan näyttöä, jotta asia voisi
vaikuttaa huoltoriidan lopputulokseen. Toisaalta kyse on asioista, joista näytön hankkiminen
oikeudenkäyntiä varten on usein vaikeaa ja näytön laatu vaihtelevaa. Toinen
merkittävä yhdistävä seikka on, että lapsen ja väkivaltaan/hyväksikäyttöön syyllistyneen
vanhemman suhteen jatkumista pidetään ongelmista huolimatta usein tärkeänä eikä tapaamisista
haluta luopua. Ne määrätään tyypillisesti valvotuiksi sen sijaan että ne lopetettaisiin
kokonaan. Kolmanneksi hyväksikäytön ja fyysisen väkivallan arviointia yhdistää
asiakirjoissa ajoittain erittäin varovainen ja ympäripyöreä kielenkäyttö. Yleisvaikutelmaksi
tosin jäi, että tehtyjen arvioiden ja johtopäätösten sanavalinnat ovat lapsen seksuaalisen
hyväksikäytön suhteen vielä hienovaraisempia ja avoimempia kuin mitä ne
ovat väkivallan kohdalla. Puhe hyväksikäytöstä on huomattavan usein epävarmuuksilla,
mahdollisuuksilla ja todennäköisyyksillä argumentoimista.
229