Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

ään onnellisia hetkiä. Isä ei siis näyttäydy heidän mielissään vain julmurina. Forsbergin
mukaan ajan myötä juuri positiiviset tunteet nousevat enemmän esille, kun pahimmat
jännitteet helpottavat. Ruotsalainen tutkija Åsa Källström Cater (2007, 38–44) muistuttaa,
että myös lasten välillä on eroja suhtautumisessa väkivaltaiseen isään. Kun toisten
lasten kuvauksissa väkivaltaisuus nousee isän keskeisimmäksi ominaisuudeksi, toisten
kertomuksiin mahtuu myös isän kiltteys. Osa lapsista haluaa irrottaa väkivaltaisuuden
erilleen isän persoonasta. Nämä tutkimustiedot olisi hyvä ottaa huomioon silloin, kun
lasten lämpimiä tunteita ja hyviä hetkiä vanhemman kanssa käytetään vanhemman väkivaltaisuuden
arviointiin. Se, että lapsi viihtyy vanhemman seurassa eikä pelkää tätä, ei
välttämättä todista väkivaltaväitteitä vääriksi. Väkivallan seuraukset lasten tunteisiin,
kehitykseen ja ihmissuhteisiin eivät ole sillä tavoin yksinkertaisia, että ne olisivat aina
silminnähden havaittavissa.
Lasten pelot voidaan nostaa esiin muutakin kautta väkivallan arvioinnissa. Kolmesta
perustelutekstistä on luettavissa, että lasten pelot isää kohtaan otetaan todesta, mutta
niiden ei nähdä aiheutuneen väkivallasta. Yhdessä pelkojen syyn ei nähdä johtuvan
”mistään tosiasiallisista tapahtumista menneisyydessä eikä muutoinkaan (isästä) johtuvista
seikoista ”, vaan pelkojen lietsomisesta syytetään äitiä. Kahdessa lasten pelkojen
alkuperän sanotaan olevan selvittämätön. Tällaiset johtopäätökset olen tulkinnut viittaavan
siihen, että väkivaltaväitteitä ei pidetä tosina. Mahdollinen olisi toki sekin tulkinta,
että väkivaltaa ja pelkoja ei vain yhdistetä toisiinsa.
Perusteluteksteissä tehdään myös avointa rajanvetoa siitä, mitkä tapahtuneet teot
eivät ole väkivaltaa. Näin on kahdessa perustelutekstissä. Toisessa perustelutekstissä
isän ja äidin välistä ”tuuppimista” ei tulkita väkivallaksi eikä myöskään oteta kantaa
kumpi siihen syyllistyi. Toisessa perustelutekstissä kyse on puolestaan isän lapseen
kohdistamista teoista. Isän todetaan raahanneen ”epäasianmukaisella tavalla” kiukuttelevaa
lasta toiseen huoneeseen, ja lisäksi todetaan, että isä ei kuitenkaan ole lyönyt eikä
muutoinkaan pahoinpidellyt lasta.
Huoltoriidassa tehtyä väkivaltaväitteiden arviointia voi katsoa myös siltä kannalta,
kuinka varmana tehty tulkinta näyttäytyy. Aina väkivaltaväitteiden paikkaansa pitämisen
suhteen ei päädytä ehdottomaan lopputulokseen, vaan arviointiin jää vielä tulkinnanvaraa.
Seuraavassa esimerkissä tuomari kirjoittaa äidin liioitelluista väitteistä. Äiti
on kertonut kokeneensa omasta ja lapsen puolesta sellaista väkivallan uhkaa että ei ole
voinut enää asua kodissaan. Hän kertoo isän pahoinpidelleen häntä useasti ja muun muassa
puristaneen kaulasta. Äidin veli kertoo nähneensä yhden ”käsiksikäymisen”. Näyttö
ei käräjäoikeuden mielestä vakuuta.
130