Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

siluku), jolloin (isä) kantoi hänet kotiin ja myös (joulupäivä, sama vuosi). Silloin hän löi
(isää) niin, että mieheltä irtosi pala hampaasta.”
(Tapaus 153, käräjäoikeuden päätös, isän perusteet vaatimukselleen lasten yksinhuollosta)
Kuvaukset äitien mahdollisesta väkivallasta lapsia kohtaan pitävät sisällään muuan
muassa tukistamista, vitsan käyttöä, läpsimistä, vyöllä lyömistä, hakkaamista ja potkimista.
Näiden väkivallan muotojen lisäksi esiin nousee parissa tapauksissa väitteitä siitä,
että äiti olisi uhannut tappaa lapsen tai itsensä ja lapsen. Kahdessa tapauksessa esitetään
epäily siitä, että äiti olisi antanut lapselle tunnistamattomia lääkkeitä. Samoin kuin isien
väkivallan kohdalla myös äitien lapsiin kohdistama väkivalta näyttäytyy lievempänä
kuin kuvattu parisuhdeväkivalta. Väkivallan aivan rankin kärki ei näy, ja äitien väkivallasta
ei kerrota seuranneen lapsille mustelmia vakavampia fyysisiä vammoja. Toisaalta
niissä kahdessa tapauksessa, joissa äidin väitetään antaneen lapselle tarpeettomia lääkkeitä,
voi olla kyse jopa surmaamisyrityksistä.
”(Äiti) oli kasvattajana ankarampi kuin (isä). Vitsa oli ollut ainakin vähän käytössä ja
lisäksi oven päällä uhkana.”
(Tapaus 99, hovioikeuden päätös, isän todistuksen referointia)
”(Äidin) kasvatusperusteisiin oli kuulunut lasten lyöminen, mitä (isä) ei hyväksynyt.”
(Tapaus 141, hovioikeuden päätös, isän perusteet vaatimukselle saada yhteishuolto ja
lapsi asumaan hänen luokseen)
”Isä kertoo (äidillä) olevan taipumusta ylireagointiin. (Lapsen) ollessa 1,5-vuotias (äiti)
uhkasi tehdä jotakin itselleen ja lapselle, kun suuttui.”
(Tapaus 10, sosiaalitoimen selvitys)
”Isä on ollut huolissaan (lapsen) turvallisuudesta äidin luona mm. elokuussa (vuosiluku).
Isä soitti tuolloin lastensuojeluun, että (lapsi) oli äidin luona ollessaan tunnistanut
välipalakiisselistään lääkkeitä ja oli siitä sanonut äidille ja kertonut myös isälle.”
(Tapaus 77, sosiaalitoimen selvitys)
83