Työkyvyn ulottuvuudet - Julkari

Työkyvyn ulottuvuudet
Raija Gould, Tuija Martelin, Seppo Koskinen, Päivi Sainio
4.7 Yhteenveto väestöryhmien välisistä työkyvyn eroista
104
Useiden väestötekijöiden samanaikainen tarkastelu nosti esille
ennen kaikkea vähän koulutettujen ja raskasta työtä tekevien
huonon työkyvyn. Koulutuksen ja ammatin voimakas yhteys
koettuun työkykyyn näkyi sekä koko väestössä että työssä käyvillä.
Työkyvyn suhteen heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien
tunnistaminen auttaa työkykyä edistävän toiminnan
suuntaamisessa.
Työkyvyn väestöryhmittäisiä eroja tarkasteltiin tässä luvussa iän, sukupuolen, asuinalueen,
kielen, koulutuksen, pääasiallisen toiminnan, ammattiaseman, ammattiryhmän,
toimialan, työnantajasektorin, siviilisäädyn ja perherakenteen mukaan. Työkyvyn
kokemuksissa oli eroja kaikkien tarkasteltujen väestöryhmittelyjen suhteen.
–
–
–
–
–
–
Koettu työkyky heikkeni vanhempiin ikäryhmiin siirryttäessä. Työssä
käyvässä väestössä korostui vanhimpien, 60–64-vuotiaiden naisten huono
työkyky.
Naisilla Etelä-Suomen kaupunkimaiset kunnat ja miehillä koko Etelä-Suomi
olivat parhaan työkyvyn aluetta.
Naisilla ei ollut kieliryhmien välillä eroa koetussa työkyvyssä, mutta sen
sijaan suomenkielisillä miehillä oli erityisesti työkykyindeksillä mitattuna huonompi
työkyky kuin ruotsinkielisillä tai muunkielisillä miehillä.
Enemmän koulutusta saaneet kokivat työkykynsä paremmaksi kuin vähän
koulutetut.
Kokopäivätyössä olevat arvioivat työkykynsä paremmaksi kuin osa-aikatyötä
tekevät, työttömät tai muuten työelämän ulkopuolella olevat. Huonoin
työkyky oli luonnollisesti työkyvyttömyyseläkeläisillä.
Maatalousyrittäjien työkyky oli huonompi kuin muiden yrittäjien tai palkansaajien
– tämä tulos näkyi niin ammattiasemaa, ammattiryhmää kuin
toimialaakin tarkasteltaessa.