Työkyvyn ulottuvuudet - Julkari

9.6 Yhteenveto ja päätelmät
9 Työkyky työuran loppupuolella
Monet työssä käyvistä 60 vuotta täyttäneistä naisista kokevat
työkykynsä huonoksi
Työuran loppupuolella koetun työkyvyn tarkastelu nosti esille vanhimpien työssä
käyvien naisten poikkeuksellisen huonon työkyvyn. Verrattuna nuorempiin naisiin
tai saman ikäryhmän miehiin 60–64-vuotiaat naiset kokivat työkykynsä rajoittuneemmaksi,
heillä oli enemmän pitkäaikaissairauksia ja työtä haittaavia sairauksia
ja enemmän sekä omiin voimavaroihin että työn piirteisiin liittyviä työssä jaksamisen
haittatekijöitä. Vanhimmat naiset tekivät myös miehiä yleisemmin työtä,
jonka he kokivat ruumiillisesti raskaaksi. Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös
Helsingin kaupungin henkilöstöä koskevassa tutkimuksessa (Aittomäki ym. 2004).
Yksi selitys vanhimpien naisten huonolle työkyvylle voi löytyä naisten ammattirakenteesta.
Vahtera ja Pentti (1999) ovat jaotelleet suomalaisten palkansaajien
ammattiryhmiä työn vaatimusten ja työn hallinnan mukaan. Ammatit, joissa
työntekijältä vaaditaan paljon, mutta työn hallintamahdollisuuksia on vähän,
ovat terveyden kannalta haitallisimpia. Tällaisia ammattiryhmiä olivat Vahteran ja
Pentin tulosten mukaan mm. monet naisvaltaiset peruspalvelu- ja toimihenkilöammatit.
Tämän tutkimuksen 60 vuotta täyttäneille naisille juuri suurten vaatimusten
ja vähäisen hallinnan peruspalvelutyöt olivat yleisiä, sen sijaan samanikäisten
miesten ammatit sijoittuivat herkemmin suurten vaatimusten ja hyvän
hallinnan ryhmään.
Tulosten perusteella vaikuttaakin siltä, että ikääntyneiden toimintakykyyn liittyvä
valikoituminen – huonokuntoiset siirtyvät pois, ja vanhimmat työssä käyvät
ovat siksi terveitä ja hyväkuntoisia – koskee enemmän miehiä kuin naisia. Tämä
saattaa liittyä esimerkiksi käyttäytymismallien, kulttuuristen normien tai institutionaalisten
käytäntöjen sukupuolieroihin. Naisten ja miesten välillä on havaittu kulttuurieroja
esimerkiksi terveyskäyttäytymisessä: naiset oireilevat, miehet katkeavat
(Ahola 1992). Miesten selkeämpi terveydellinen valikoituminen työuran loppupuolella
voi näin heijastaa miesten jyrkempää käyttäytymismallia (ks. Kortteinen
1992). On myös mahdollista, että vanhimpien työssä käyvien naisten huonoksi
kokema työkyky kertoo siitä, että työelämässä on vaikeampaa olla vanhana
naisena kuin vanhana miehenä. Naiset ja miehet kokevat iän eri tavoin (Julkunen
2003), ja naiset käsitetään vanhoiksi miehiä nuorempina (Pärnänen 2004; Julkunen
ja Pärnänen 2005). Yksilölliset erot toimintakyvyssä kasvavat iän myötä, mutta
keskimäärin iäkkäiden naisten kunto riittää miehiä huonommin ruumiilliseen työ-
287