Työkyvyn ulottuvuudet - Julkari

5 Työkykyyn vaikuttavat tekijät
Kognitiivista toimintakykyä lukuun ottamatta kaikki tässä luvussa käytetyt tiedot
on kerätty haastattelussa. Kognitiivisia kykyjä koskevat mittaukset tehtiin terveystarkastuksessa,
johon osallistui noin 85 prosenttia otoksesta.
5.2.1 Liikkumiskyky
Liikkumiskykyä tarkastellaan seuraavassa kolmen osoittimen valossa: puolen kilometrin
juoksu, kahden kilometrin kävely ja usean porrasvälin nousu. Vain hieman
yli puolet kaikista 30–64-vuotiaista naisista ja noin kaksi kolmasosaa samanikäisistä
miehistä arvioi suoriutuvansa vaikeuksitta puolen kilometrin juoksusta.
Vaikeudet kahden kilometrin kävelyssä ja portaiden nousussa usean kerrosvälin
matkan olivat selvästi harvinaisempia kuin juoksemisvaikeudet. Kahden kilometrin
kävely tuotti vaikeuksia yhtä suurelle osalle naisia ja miehiä (7–8 prosenttia),
mutta fyysisesti kuormittavammat juoksu ja portaiden nousu tuottivat vaikeuksia
useammin naisille kuin miehille (liitetaulukko L5.7).
Kaikilla liikkumisvaikeuksien osoittimilla oli hyvin voimakas yhteys työkykyyn
(taulukko 5.2.1). Kaikkein selvimmin tämä ilmeni miesten kävelyvaikeuksissa. Lähes
80 prosenttia niistä miehistä, joilla oli vaikeuksia kahden kilometrin kävelyssä, koki
olevansa täysin tai osittain työkyvyttömiä; sen sijaan kävelystä vaikeuksitta suoriutuvista
vain runsaat 15 prosenttia piti työkykyään rajoittuneena. Myös naisilla kävelyvaikeudet
liittyivät vahvasti koettuun työkyvyn rajoittuneisuuteen. Seuraavaksi
voimakkain yhteys työkykyyn oli portaiden nousemiskyvyllä. Oli odotettavissa,
että heikoin yhteys työkykyyn oli juoksemiskyvyllä, joka useimmissa ammateissa
ei liene työkyvyn kannalta olennainen ominaisuus. Yllätyksenä voidaan sen sijaan
pitää tämänkin yhteyden voimakkuutta. Puolet 30–64-vuotiaista naisista ilmoitti
vaikeuksia puolen kilometrin juoksemisessa (liitetaulukko L5.7) ja heistä yli neljäsosa
piti työkykyään rajoittuneena. Sen sijaan ani harva (kuusi prosenttia) niistä
noin 50 prosentista naisista, jotka arvioivat selviytyvänsä vaikeuksitta juoksemisesta,
koki työkykynsä rajoittuneeksi.
Työkykyrajoitukset yleistyivät iän mukana molemmilla sukupuolilla sekä liikkumisvaikeuksia
ilmoittaneiden että hyvin liikkumaan kykenevien keskuudessa.
Etenkin kävely- ja portaiden nousemisvaikeuksia ilmoittaneiden keskuudessa työkyvyn
rajoittuminen oli kuitenkin erittäin yleistä jo 30–44-vuotiaiden ryhmässä,
eikä työkyvyttömien osuus näin ollen suurentunut kovinkaan jyrkästi iän mukana.
137