Työkyvyn ulottuvuudet - Julkari

Työkyvyn ulottuvuudet
5.6.7 Yhteenveto ja päätelmät
Tutkimuksessa tarkasteltiin työn vaatimusten ja sisällön yhteyksiä työkykyyn.
Työkyvyn rajoittuneisuutta tutkittiin 30–64-vuotiailla miehillä ja naisilla. Tarkastellut
työn muuttujat valittiin pääosin faktorianalyysien pohjalta. Voimakkaimmin työkyvyn
rajoittuneisuuteen olivat yhteydessä työn fyysisten ja psyykkisten vaatimusten
aiheuttama rasittuminen ja uupuminen. Etenkin eläkeikää lähestyttäessä
nämä yhteydet olivat voimakkaat ja aiheuttivat suuria työkykyeroja. Työn fyysisten
vaatimusten yhteydet työkykyyn olivat heikommat kuin henkisen rasittumisen
yhteydet, mutta useampi työntekijä altistui haitallisille työn fyysisille vaatimuksille
kuin koki haitallista henkistä rasittumista työssä. Työn itsenäisyydellä, esimiestuella
ja kehittävyydellä oli jokseenkin yhtä voimakkaat yhteydet työkykyyn, mutta
työkyvyn rajoittuneisuuden kannalta ongelmallisia tilanteita liittyi useammin vähäiseen
työn itsenäisyyteen kuin vähäiseen esimiestukeen tai vähäisiin kehittymismahdollisuuksiin
työssä. Myös ikääntyminen selitti johdonmukaisesti miesten
ja naisten työkyvyn rajoittuneisuuden lisääntymistä.
Työn fyysistä vaatimuksista haitallisinta oli ruumiillisesti raskaan työn, huonojen
työasentojen ja voimaa vaativan käsityön tekeminen. Voimaa vaativa käsityö
heikensi etenkin 55–64-vuotiaiden naisten työkykyä. Myös muut työn fyysiset
vaatimukset eli kantaminen, huonot työasennot sekä toistuvat käden liikkeet liittyivät
erityisesti tämän ikäryhmän naisten huonoon työkykyyn. Tulos vastaa aikaisempia
havaintoja, joiden mukaan 55 vuoden iässä noin kahdella kolmasosalla
naisista verenkiertoelimistön toimintakyky ei ole riittävä työn fyysisiin vaatimuksiin
(Ilmarinen ym. 1988b). Samoin se sopii aikaisempiin tutkimustuloksiin työn
fyysisten vaatimusten ja työkyvyn yhteyksistä (mm. Pohjonen 2001a; Aittomäki
ym. 2001; Jurvansuu ym. 2000; Tuomi ym. 2000) .
Eräät haittatekijät näyttivät aikaansaavan työkyvyn nopean huononemisen
siten, että näille haittatekijöille altistuneiden työkyky oli huonompi kuin kymmenen
vuotta vanhempien ei-altistuneiden. Tällainen voimakas yhteys työkyvyn rajoittuneisuuteen
oli etenkin työn henkisellä rasittavuudella ja miehillä myös monilla työn
fyysisillä vaatimuksilla. Työn fyysiset vaatimukset liittynevät ruumiillisen työn aiheuttamaan
kuormitukseen, joka heikentää miesten työkykyä ja valikoi heitä työkyvyttömyyseläkkeelle.
Eläkeikää lähestyvien naisten työkykyä rajoittivat työn
henkisen rasittavuuden ohella puutteet työn kehittävyydessä. Kiireiset ja yksitoikkoiset
työt näyttivät siten heikentävän erityisesti eläkeikää lähestyvien naisten
työkykyä.
188