Työkyvyn ulottuvuudet - Julkari

4 Työkyky väestön osaryhmissä
4 Työkyky väestön osaryhmissä
Yksilön hyvinvointi on sidoksissa hänen sosiaaliseen asemaansa,
mitattiinpa sitä sitten koulutuksen, ammatin, työmarkkinaaseman
tai perheaseman avulla. Myös ikä, sukupuoli ja asuinalue
vaikuttavat terveyteen ja toimintakykyyn sekä muihin hyvinvoinnin
ulottuvuuksiin. Tässä luvussa tarkastellaan työkyvyn
yhteyttä edellä mainittuihin sosiodemografisiin tekijöihin.
Tarkastelun tavoitteena on tunnistaa väestöryhmiä, joiden työkyvyn
edistämiseen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota pyrittäessä
ensinnäkin ehkäisemään työkyvyn rajoituksia koko väestössä
ja toiseksi edistämään väestöryhmien välistä tasa-arvoa.
Lisäksi tässä luvussa esitettävät tulokset nostavat esiin työkykyyn
vaikuttavia tekijöitä, joihin puuttumalla voidaan kohentaa
kaikkien väestöryhmien työkykyä.
Aiempien tutkimusten mukaan työkyky vaihtelee väestöryhmien välillä. Haastattelututkimuksissa
on havaittu, että työkyvyn kokeminen eroaa esimerkiksi sosioekonomisen
aseman ja koulutustason mukaan. Arvio omasta työkyvystä on toimihenkilöillä
parempi kuin työntekijöillä ja korkeammin koulutetuilla parempi kuin vähemmän
koulutetuilla (Mannila ym. 2003; Piirainen ym. 2000). Työkykyyn liittyviä
eroja on todettu myös ammattiryhmien ja työn luonteen mukaisten ryhmien välillä.
Esimerkiksi kunta-alan seurantatutkimuksen mukaan alentunut työkykyindeksi oli
noin kaksi kertaa yleisempi ruumiillista kuormitusta kuin henkistä kuormitusta sisältävissä
töissä (Ilmarinen ym. 1995). Tiede- ja taidepohjaisessa työssä sekä hallinto-
ja toimistotyössä työkykyarviot ovat parempia kuin muissa ammattiryhmissä
(Piirainen ym. 2000). Samoin valtiosektorilla työskentelevät arvioivat työkykynsä
paremmaksi kuin yksityisten yritysten ja kunta-alan työntekijät (Ylöstalo 2002).
Itä- ja Pohjois-Suomen alueilla sekä toisaalta leskillä ja eronneilla työkykyarviot
ovat puolestaan muita huonompia (Mannila ym. 2003; Piirainen ym. 2000).
Myös työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisessä on todettu samanlaisia väestöryhmittäisiä
eroja. Eläkkeelle siirtyminen vaihtelee muun muassa sosioekonomisen
aseman, ammatin ja alueen mukaan. Vähiten työkyvyttömyyseläkkeelle
55