Työkyvyn ulottuvuudet - Julkari

Työkyvyn ulottuvuudet
Pohdinta
Aiemmissa tutkimuksissa on todettu koulutuksen olevan varsin johdonmukaisesti
yhteydessä useimpiin terveyden ja toimintakyvyn osoittimiin (esim. Martelin
ym. 2002; Piirainen ym. 2000). Myös kaikkien tässä käytettyjen mittareiden
valossa työkyky oli selvästi sitä parempi, mitä enemmän koulutusta henkilö oli
saanut. OECD-maiden työkykypolitiikkaa käsittelevässä tutkimuksessa onkin todettu,
että koulutustaso on yksi selkeimmistä työkyvyttömiä työllisessä väestössä
erottelevista sosioekonomisista tekijöistä (OECD 2003).
Koulutus lisää työkyvyn ylläpitämisen mahdollisuuksia. Se vähentää työn fyysisen
kuormittavuuden riskiä ja lisää työn hallintaa. Koulutus antaa myös valmiuksia
toimintakyvyn vaalimiselle ja se voi auttaa ylittämään työkykyä uhkaavia
toimintakyvyn ongelmia. Koulutuksen tuottamalla ammatillisella osaamisella onkin
oleellinen merkitys työssä suoriutumiselle. Ammatilliset valmiudet voivat tukea
niin työn hallintaa, työssä jaksamista kuin työhön motivoitumistakin.
Koulutusryhmittäiset työkykyerot liittynevät paitsi osaamisen merkitykseen
myös laajemmin koulutustason ilmaisemaan sosioekonomiseen asemaan. Hyvin
koulutetut ovat yleensä hyväosaisia myös taloudellisten, ammatillisten, sosiaalisten
ja terveydellisten mittareiden mukaan. Työkyvyn kokemisen koulutustason
mukaiset erot lieneekin syytä tulkita koulutuksen heijastaman sosioekonomisen
kokonaisuuden näkökulmasta.
Osaamisen yhteyttä työkyvyn kokemiseen tarkastellaan yksityiskohtaisemmin
kirjan luvussa 5.4 ja koulutuksen merkitykseen palataan myös luvussa 10
tarkasteltaessa väestön työkyvyn kehitystä viime vuosikymmeninä. Koulutusryhmittäisten
työkykyerojen tarkempi selvittäminen jää kuitenkin jatkotutkimusten
tehtäväksi.
74