Työkyvyn ulottuvuudet - Julkari

Työkyvyn ulottuvuudet
toimineilla miehillä työkyvyn rajoittuneisuus oli yleisempää korkea-asteen koulutuksen
saaneilla kuin vähemmän koulutetuilla. Vastaavasti naisilla maataloustyön
ammattiryhmässä koulutetuimmat kokivat muita enemmän työkyvyn ongelmia.
Pienten lukumäärien vuoksi yhdysvaikutuksiin liittyviä tuloksia voidaan pitää kuitenkin
vain viitteellisinä.
Työkykyongelmien alue-erot olivat koko väestön tasolla selkeitä, kun aluejakoa
tarkasteltiin erikseen ottamatta huomioon muiden väestötekijöiden merkitystä.
Alue-erojen merkitys hävisi kuitenkin lähes täysin, kun aluemuuttujan kanssa
samanaikaisesti tarkasteltiin muita muuttujia, ennen kaikkea koulutusta ja ammattiryhmää.
Ainoastaan miehillä oli muiden tekijöiden vakioinnin jälkeenkin työkyvyn
rajoittuneisuuden todennäköisyys Itä- ja Pohjois-Suomen alueella merkitsevästi
suurempi kuin Etelä-Suomessa. Työssä käyvässä väestössä asuinalue ei
ollut yhteydessä työkyvyn kokemiseen. Samantasoisen koulutuksen tai samanlaisissa
ammateissa toimivien työkykyarviot eivät siis merkittävästi poikenneet toisistaan
eri asuinalueilla (taulukko 4.7.1). Aluejaon täsmentäminen maaseutu-kaupunkijaolla
ei muuttanut tulosta.
Siviilisäädyn yhteyttä työkyvyn rajoittuneisuuteen tarkasteltiin miehillä kaksiluokkaisena:
parisuhteessa olevat ja muut. Naisilla ryhmiä on kolme, koska lesket
haluttiin erottaa omaksi ryhmäkseen. Leskillä, eronneilla ja naimattomilla miehillä
työkyvyn rajoittuneisuuden todennäköisyys oli koko väestössä yleisempää kuin
parisuhteessa elävillä myös silloin, kun muut väestötekijät vakioitiin. Muiden väestötekijöiden
huomioon ottaminen pienensi kuitenkin siviilisäädyn yhteyttä työkykyyn.
Työssä käyvillä miehillä siviilisäädyn yhteys työkykyyn ei muiden tekijöiden
vakioinnin jälkeen enää ollut tilastollisesti merkitsevä. Naisilla leskien muita suurempi
työkyvyn rajoittuneisuuden todennäköisyys näkyi myös silloin, kun koulutus,
ammatti ja alue vakioitiin (taulukko 4.7.1). Naisilla koulutuksen ja siviilisäädyn
mukaisissa työkykyeroissa oli kuitenkin myös merkkejä yhdysvaikutuksesta. Kun
parisuhteessa elävillä, naimattomilla ja eronneilla hyvän koulutuksen saaneilla oli
vähiten työkyvyn ongelmia, leskillä tilanne oli päinvastainen. Eniten koulutetuilla
leskillä oli myös eniten työkyvyn rajoittuneisuutta.
Yhteenvetona väestöryhmittäisestä tarkastelusta voidaan todeta, että koko
30–64-vuotiaassa miesväestössä heikko koulutustaso, kaikki muut kuin johtajien
ja asiantuntijoiden ammattiryhmät, Itä- ja Pohjois-Suomessa asuminen ja ilman
puolisoa eläminen olivat tarkastelluista ominaisuuksista selkeimmin yhteydessä
huonoksi koettuun työkykyyn. Työssä käyvillä miehillä vähäinen koulutus ja pal-
108