Työkyvyn ulottuvuudet - Julkari

Työkyvyn ulottuvuudet
1980 kootun Mini-Suomi-tutkimuksen ja vuosina 2000–2001 toteutetun Terveys
2000 -tutkimuksen aineistoihin. Analyysissä on mukana 93 prosenttia Mini-
Suomi-tutkimuksen otokseen kuuluneista 30–64-vuotiaista, ja Terveys 2000 -tutkimuksen
otoksesta 88 prosenttia. Katoon jääneiden osuus on siis varsin pieni,
ja lisäksi kadon vaikutusta tuloksiin vähentää kadon rakenteen huomioon ottavien
painokertoimien käyttö. Vähäisen kadon, yhdenmukaisen otannan, tietosisällön
ja tutkimuksen toteutuksen ansiosta näistä kahdesta aineistosta saatavat tulokset
ovat varsin vertailukelpoisia (Aromaa ja Koskinen 2002).
Työkyvyn osoittimena käytetään tutkittavan omaa kolmiportaista arviota työkyvystään,
jota on tarkasteltu myös monissa aiemmissa luvuissa. Useimmissa
tässä luvussa esitettävissä tarkasteluissa osittain tai kokonaan työkyvyttömänä
itseään pitävät on yhdistetty yhdeksi luokaksi, jota kutsutaan työkyvyltään rajoittuneiksi.
Luvun lopussa tarkastellaan myös itseään kokonaan työkyvyttömänä
pitävien osuuden muutosta.
Koko 30–64-vuotiasta väestöä koskevien tulosten ohella tässä luvussa kuvataan
työkyvyn rajoittuneisuuden muutoksia väestön osaryhmissä. Ensin tarkastellaan
ikäryhmittäisiä muutoksia, minkä jälkeen verrataan työkyvyn rajoitusten ikävakioidun
yleisyyden muutoksia eri asuinalueilla sekä koulutuksen ja siviilisäädyn
mukaisissa ryhmissä. Tässä luvussa esitettävät väestöryhmittäiset työkyvyltään
rajoittuneiden osuudet poikkeavat jossain määrin luvussa 4 esitetyistä luvuista.
Tämä johtuu ikävakioinnin eroista. Tässä luvussa ikävakiointi on tehty
siten, että Mini-Suomi- ja Terveys 2000 -tutkimusten tuloksia voidaan vertailla.
Ajallisia muutoksia tarkastellaan myös 30–64-vuotiaille lasketun ikävakioidun
ristitulosuhteen (OR) valossa, joka kuvaa työkyvyn rajoittuneisuuden yleisyyttä
vuosina 2000–2001 verrattuna työkyvyn rajoitusten yleisyyteen vuosina
1978–1980.
Työkyvyn rajoitusten yleisyys vaihtelee väestön osaryhmissä (ks.luku 4) ja
väestön jakautuminen mm. alueen, koulutuksen ja siviilisäädyn mukaan on viime
vuosikymmeninä nopeasti muuttunut. Työkyvyn muutokset koko väestössä
voivatkin johtua ainakin osittain väestörakenteen muutoksista eli siitä, että hyvän
ja/tai huonon työkyvyn omaavien väestöryhmien osuus koko työikäisestä
väestöstä on muuttunut. Tämän takia luvun lopussa arvioidaan väestön rakennemuutosten
merkitys työkyvyn rajoitusten ajallisten muutosten taustalla. Tämä
tehdään laskemalla työkyvyn rajoittuneisuuden yleisyyden muutoksia kuvaava
ristitulosuhde (OR) siten, että ikärakenteen ohella vakioidaan ensin erikseen ja
sitten samanaikaisesti työikäisen väestön alue-, koulutus- ja siviilisäätyrakenne.
294