Työkyvyn ulottuvuudet - Julkari

Työkyvyn ulottuvuudet
tään kahdeksan arvoiseksi. On mahdollista, etteivät he ole koskaan kokeneet työkykyään
kovin hyväksi, ja siksi heikentynytkin työkyky sai melko lähellä maksimiarvoa
olevan pistemäärän. Täysin työkyvyttömäksi itsensä arvioivista noin 90 prosenttia
pisteytti työkykynsä korkeintaan viiden arvoiseksi, ja lähes kaikilla pistemäärä
jäi alle kahdeksaan.
Edellä tarkastelluille työkyvyn osoittimille oli yhteistä se, että sukupuoli ei
paljoa vaikuttanut muuttujien jakaumiin. Ikä sen sijaan vaikutti. Työkyky oli kaikkien
osoittimien mukaan paras kaikkein nuorimmilla ja heikkeni vanhemmissa ikäryhmissä.
Työkykyindeksin ja työkykypistemäärän keskiarvot olivat kaikkein nuorimmilla
yli 90 prosenttia maksimiarvostaan. Työssä olevilla keskiarvot pienenivät
melko loivasti vanhemmissa ikäryhmissä: 65 vuoden ikää lähestyvillä työkykyindeksin
ja -pistemäärän keskiarvot olivat noin kolme neljäsosaa maksimista. Koko
väestön työkykypistemäärä pieneni jyrkemmin: 65 vuoden iässä se oli runsaat
60 prosenttia maksimiarvosta ja 74 vuoden iässä runsaat 50 prosenttia maksimiarvosta
(kuva 3.1a ja b).
Työkykyarvioon perustuva täysin työkykyisten osuus pieneni työssä käyvillä
suunnilleen samoin kuin työkykyindeksin ja -pistemäärän keskiarvot eli noin kolmeen
neljäsosaan maksimista. Sen sijaan koko väestössä täysin työkykyisten osuus
pieneni vanhemmissa ikäluokissa selvästi jyrkemmin. Täysin työkykyisten osuus
alle 30-vuotiaista oli yli 95 prosenttia, mutta koko väestössä 64-vuotiaista alle
40 prosenttia ja 74-vuotiaista alle 25 prosenttia (kuva 3.1c).
Kun kolmiluokkaista työkykyarviota tarkasteltiin siten, että keskimmäinen
luokka, osittain työkyvyttömät, yhdistettiin täysin työkykyisiin, nuorten ja vanhojen
välinen ero pieneni. Työssä olevista lähes kaikki olivat joko täysin tai osittain
työkykyisiä, ja koko väestössäkin täysin tai osittain työkykyisiä oli 74-vuotiaista
vielä lähes 70 prosenttia (kuva 3.1d).
48