Työkyvyn ulottuvuudet - Julkari

Työkyvyn ulottuvuudet
ristön yhteinen ominaisuus. Se, miten työ ja siihen liittyvät erilaiset tekijät ja toimijat
sekä näiden rooli määritellään, ratkaisee osaltaan työkykykäsitteen laajuuden.
Esimerkiksi integroidun työkykykäsityksen (Järvikoski 1990, 1994; Mäkitalo
ja Palonen 1994) mukaan työkyky ei selity pelkästään yksilön edellytysten ja työn
vaatimusten välisen suhteen kautta, vaan se on kussakin konkreettisessa tilanteessa
työntekijän, työn ja työorganisaation muodostaman systeemin ominaisuus.
Integroidussa työkykykäsityksessä painotetaan työkykyisyyden konteksti- ja aikasidonnaisuutta.
Samalla korostetaan, että yleensä ei ole tarkoituksenmukaista
määritellä työkyvyn yksilöllisiä edellytyksiä tai edistää työkykyä irrallaan kontekstista.
Työssä jaksamattomuus johtuu usein siitä, että työprosessit ovat huonosti
organisoituja, vaikutusmahdollisuudet työhön puuttuvat, yhteistyö ei suju tai
on kiire.
Integroitu työkykykäsitys on laaja-alainen ja sitoo työntekijän työkyvyn työorganisaatioon
ja -yhteisöön. Perinteisesti työkyvyllä on kuitenkin kapeampi ja
selvästi yksilöllisesti painottunut sisältö. Mäkitalo (2003) viittaa sekaannukseen,
jota aiheutuu käytettäessä samanaikaisesti sekä yksilöpainotteisia että laaja-alaisia
työkykymalleja. Monet työpaikat ovat viime aikoina korvanneet henkilöstön
työssä jaksamisen ohjelmissa työkyvyn käsitteen työhyvinvoinnin käsitteellä. Työhyvinvoinnissa
on kyse työntekijöiden elämän laadusta ja työssä viihtymisestä.
Se on tärkeä tekijä myös työkyvyn säilymisen ja työssä jaksamisen kannalta.
Työkyvyn määrittäminen pelkästään objektiivisesti tai asiantuntija-arviona
on kompleksisuutensa vuoksi varsin ongelmallinen, ja siksi yksilön omaa arviota
tarvitaan osuvuuden parantamiseksi. Subjektiivisen arvion on osoitettu varsin
hyvin ennustavan tulevaa työkykyä ja työkyvyttömyyttä (Tuomi ym. 1995b). Työkyvyn
määritykseen vaikuttaa lisäksi se, tarkastellaanko sitä esimerkiksi työterveyshuollon,
kuntoutuksen, työkyvyttömyyden tai sen uhan, työttömyyden tai
joidenkin ammattien erityispiirteiden (mm. kuljettajan työkyky) näkökulmista.
Mahdollisimman yhtenäinen kuva työkyvystä ja siihen liittyvistä tekijöistä olisi
hyödyllinen yksilöön kohdistuvan oikeudenmukaisen päätöksenteon pohjana.
Työkykyyn liittyy paljon periaatteellisia kysymyksiä. Onko yleistä tai perustyökykyä
olemassa (vrt. peruskoulutus, perusterveys, peruskunto jne.)? Onko mahdollista
saavuttaa omien voimavarojen ja työn vaatimusten välinen tasapaino jatkuvasti
muuttuvassa työelämässä? Onko työkyky luonteeltaan jatkuvaa yksilön
tarpeiden, tasapainon ja mahdollisuuksien etsimistä esimerkiksi ikääntymisen ja
työelämän globalisaation puristuksessa? Mikä on työkyvyn, työssä jaksamisen ja
20