Työkyvyn ulottuvuudet - Julkari

Työkyvyn ulottuvuudet
tuntijaryhmästä on opettajien lisäksi erotettu kolme muuta ammattiryhmää: sairaanhoitajat,
perushoitajat sekä lääkärit ja muut terveydenhuollon asiantuntijat. Sairaanhoitajien
ja lääkäreiden työkykyindeksin keskiarvo ei poikennut johtajien ja
ylimpien virkamiesten ryhmästä, mutta sen sijaan perushoitajien työkykyindeksin
arvo oli merkittävästi pienempi. Kaikki miesten terveydenhuollon ammatit on pienten
lukumäärien vuoksi esitetty yhtenä ryhmänä; valtaosa ryhmään kuuluvista on
lääkäreitä. Mieslääkäreiden ja muiden terveydenhuollon asiantuntijoiden työkykyindeksin
keskiarvo oli ammattiryhmittäisistä keskiarvoista kaikkein korkein.
Miesten palvelu- ja myyntityön ryhmä on liian pieni jaettavaksi tarkempiin
ryhmiin, mutta sen sijaan tämän ryhmän naisten ammatit voidaan jakaa ravintolaalan
ammatteihin, myyjiin ja muihin palvelutyöntekijöihin. Viimeksi mainittu ryhmä
sisältää mm. sairaala- ja päiväkotiapulaisia ja kampaajia. Työkykyindeksillä
mitattuna palvelu- ja myyntityötä tekevien naisten työkyky oli huonoin ravintolaalan
ammateissa eli kokeilla, keittäjillä ja tarjoilijoilla (taulukko 4.5.2).
Miesten rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijöiden ryhmä on jaettu kolmeen
ryhmään. Työkykyindeksin keskiarvo oli korkein korjaustyöntekijöillä. Kaikissa
kolmessa ryhmässä työkykyindeksi oli kuitenkin tilastollisesti merkitsevästi
pienempi kuin johtajilla ja virkamiehillä (taulukko 4.5.2).
Sekä naisilla että miehillä työkykyindeksin keskiarvo oli pienin maanviljelijöiden
ja metsätyöntekijöiden ammattiryhmässä. Tämä näkyi myös työkykyindeksin
yksittäisissä osioissa: maa- ja metsätaloustyön ryhmässä oli lähes kaikkien indeksin
osioiden mukaan muita ammattiryhmiä huonompi työkyky. Maataloustyötä tekevien
työkyky oli huono sekä verrattuna elinaikaiseen parhaimpaan työkykyyn että
suhteutettuna työn vaatimuksiin, heillä oli paljon lääkärin toteamia sairauksia ja niistä
aiheutui paljon haittaa työssä. Lisäksi heidän työssä selviytymisensä kahden vuoden
kuluttua oli hyvin epävarmaa. Sairauspoissaolopäivien lukumäärä oli maa- ja
metsätaloustyötä tekevillä kuitenkin pienempi kuin useimmissa muissa ammattiryhmissä.
Heillä oli myös psyykkisiä voimavaroja enemmän kuin muissa ruumiilliseen
työhön painottuvissa ammattiryhmissä. Maataloustyötä tekevien huono työkyky
näkyi molemmilla sukupuolilla, mutta naisilla vielä selvemmin kuin miehillä. Maataloustyössä
olevista naisista vain 14 prosenttia arvioi työkykynsä työkykyindeksin
mukaan erinomaiseksi (44–49 pistettä), kun vastaava osuus kaikilla työssä käyvillä
naisilla oli 23 prosenttia. Maatalouden miehistä työkykynsä arvioi erinomaiseksi
29 prosenttia, mikä vastaa työssä käyvien miesten keskiarvoa (30 prosenttia).
86