Työkyvyn ulottuvuudet - Julkari

Työkyvyn ulottuvuudet
Erillistarkasteluissa käytettyjä koulutus-, ammatti-, asuinalue- ja siviilisäätymuuttujien
luokkia jouduttiin jonkin verran yhdistämään, jotta ryhmien koko ei jäisi liian
pieneksi. Tarkastelut tehtiin erikseen koko 30–64-vuotiaalle väestölle ja samanikäiselle
työssä käyvälle väestölle. Taulukossa 4.7.1 esitetään logistisen regressioanalyysin
tuloksiin perustuen ensin erikseen kunkin väestömuuttujan ikävakioitu
yhteys työkyvyn rajoittuneisuuteen ja sen jälkeen muuttujien merkitys silloin,
kun myös muita väestötekijöitä ja ikä on vakioitu.
Taulukon 4.7.1 tuloksista näkyy ensinnäkin, että koulutus ja ammattiryhmä
liittyvät selvästi toisiinsa. Sekä koulutuksen että ammatin yhteys työkykyyn pieneni
huomattavasti, kun niiden merkitystä työkykyyn tarkasteltiin samanaikaisesti
(mallit B ja E). Alueen ja siviilisäädyn lisääminen malliin ei työssä käyvillä muuttanut
koulutuksen ja ammatin merkitystä, mutta koko väestössä koulutuksen ja
ammatin yhteys työkykyyn edelleen hiukan pieneni (mallit C ja F). Silloinkin kun
kaikki väestötekijät vakioitiin, koulutuksen yhteys työkykyyn oli kuitenkin selkeä
sekä koko väestössä että työssä käyvillä. Pelkän perusasteen koulutuksen saaneilla
työkyvyn rajoittuneisuuden yleisyys oli selvästi suurempi kuin korkea-asteen
koulutuksen saaneilla. Naisilla myös keskiasteen koulutuksen saaneiden työkyvyn
rajoittuneisuuden riski oli suurempi kuin eniten koulutettujen.
Verrattuna johtajien ja asiantuntijoiden ryhmään työkyvyn rajoittuneisuuden
todennäköisyys oli kaikissa muissa miesten ammattiryhmissä suuri silloin, kun tarkastelussa
oli mukana koko 30–64-vuotias miesväestö (taulukko 4.7.1, mallit A–
C). Sen sijaan työssä käyvien miesten (taulukko 4.7.1, mallit D–F) rakennus-,
valmistus- ja kuljetustyön yhteys huonoon työkykyyn liittyi voimakkaasti vähäiseen
koulutukseen; koulutuksen vakioinnin jälkeen kyseisessä ammattiryhmässä
työkyvyn rajoittuneisuuden todennäköisyys ei ollut merkittävästi suurempi kuin
johtajilla ja asiantuntijoilla. Myöskään toimisto- ja asiakaspalvelutyön yhteys työkykyyn
ei työssä käyvillä miehillä ollut tilastollisesti merkitsevä. Maataloustyö ja
teollinen työ olivat naisten ammattiryhmistä selkeimmin yhteydessä huonoon työkykyyn
sekä koko väestössä että työssä käyvillä (taulukko 4.7.1, mallit A–F).
Ammattiryhmien sisällä enemmän koulutetut kokivat työkykynsä paremmaksi
kuin vähemmän koulutetut, ja toisaalta ammattiryhmien väliset työkykyerot olivat
samansuuntaisia koulutusasteen mukaisissa ryhmissä. Muuttujien välisten yhdysvaikutusten
analyysi antoi kuitenkin viitteitä myös joistakin poikkeuksista tähän
yleiseen linjaan. Toimisto- ja asiakaspalvelutyössä sekä palvelu- ja myyntityössä
106