Työkyvyn ulottuvuudet - Julkari

Työkyvyn ulottuvuudet
tietojensa ja taitojensa riittävän vaativampiinkin tehtäviin. Lisäkoulutuksen tarve
oli yhteydessä huonoon työkykyyn etenkin nuorimmissa ikäryhmissä.
Terveyden ja toimintakyvyn muuttujat kuvasivat psyykkisten ja fyysisten
oireiden esiintymistä sekä kykyä suoriutua vaikeuksitta tavanomaisista toiminnoista.
Psyykkisillä oireilla oli voimakas yhteys työkykyyn. Niiden työkyky oli
iästä tai sukupuolesta riippumatta tilastollisesti erittäin merkitsevästi huonompi,
jotka kokivat vähintään jonkin verran alakuloisuutta ja masentuneisuutta (taulukko
6.4), muistin ja keskittymiskyvyn heikkenemistä tai ylirasittuneisuutta ja uupuneisuutta
kuin niiden, joilla näitä kokemuksia oli vähemmän.
Kipukokemuksilla ja fyysisillä oireilla oli myös voimakas erottelukyky. Vähintään
jonkin verran kipuja selän alaosassa (taulukko 6.4), jatkuvia kipuja ja särkyjä
sekä hengitysvaikeuksia, voimattomuutta tai huimausta; heikkoutta, pistelyä
ja puutumista tai pahoinvointia ja vatsakipuja kokeneet olivat kaikissa tutkituissa
ryhmissä työkyvyttömämpiä kuin näitä oireita harvemmin kokeneet.
Toimintakykyvaikeudet raskaassa siivoustyössä, kuten mattojen kantamisessa
ja piiskaamisessa tai ikkunoiden pesussa sekä vähintään viiden kilon taakan
kantamisessa vähintään sata metriä selittivät kaikenikäisillä naisilla ja yli 45-vuotiailla
miehillä huonoa työkykyä (taulukko 6.4). Nuorten miesten (30–44-vuotiaat)
työkykyyn sen sijaan näillä toimintakykyvaikeuksilla ei ollut voimakasta yhteyttä.
Perheen ja lähiyhteisön tunnuspiirteinä tarkasteltiin tuloja, kodin ulkopuolisia
harrastuksia sekä ripeän liikunnan harrastamista. Kulutuksesta tinkimään joutuvien
työkyky (taulukko 6.4) oli kaikissa ikä- ja sukupuoliryhmissä huonompi
kuin niiden, joiden rahat riittivät omiin tarpeisiin. Myös vähintään kerran kuukaudessa
teatterissa, elokuvissa, konsertissa yms. tilaisuuksissa käyminen (taulukko
6.4) ja vähintään kerran vuodessa ulkomaille matkustelu liittyivät hyvään työkykyyn
jokseenkin kaikissa ryhmissä. Opiskelun harrastaminen vähintään kerran
kuukaudessa edisti kahden vanhimman ikäryhmän työkykyä kun taas ripeän liikunnan
harrastaminen vähintään kaksi kertaa viikossa vaikutti näin kahdessa nuorimmassa
ikäryhmässä. Siviilisääty selitti ainoastaan nuorimman ikäryhmän miesten
työkykyä. Heistä naimisissa tai avoliitossa olevien työkyky oli parempi kuin yksin
elävien.
210