Työkyvyn ulottuvuudet - Julkari

Tiivistelmä
Väestön hyvä työkyky on tärkeä terveys- ja yhteiskuntapoliittinen tavoite. Hyvä
työkyky lisää hyvinvointia ja tukee työllisyyttä. Työkyvyn edistämiseen tarvitaan
tietoa siitä, minkälaisia ulottuvuuksia eri väestöryhmien työkykyyn liittyy.
Julkaisu perustuu Kansanterveyslaitoksen koordinoiman Terveys 2000 -tutkimuksen
aineistoon. Tiedot kerättiin vuosina 2000–2001 kotihaastattelussa, kyselylomakkeella
ja terveystarkastuksessa. Kirjassa tarkastellaan 18–74-vuotiaiden
työkykyä, joskin pääpaino on 30–64-vuotiaita koskevissa tuloksissa. Tämän
ikäisiä osallistui kotihaastatteluun 5 199 henkilöä, 89 prosenttia otoksesta.
Suurin osa työikäisistä arvioi työkykynsä hyväksi. Eri väestöryhmien työkyvyssä
oli kuitenkin eroja. Nuoret, hyvin koulutetut ja toimihenkilöammateissa työskentelevät
olivat tyytyväisimpiä työkykyynsä. Maatalousyrittäjät kokivat työkykynsä
huonommaksi kuin muut yrittäjät tai palkansaajat. Vanhimmat työssä käyvät
naiset arvioivat työkykynsä selvästi huonommaksi kuin samanikäiset miehet.
Vanhuuseläkeikäisilläkin oli kuitenkin vielä kohtuullisesti työkykyä jäljellä. Kaikista
63–67-vuotiaista kolmannes olisi oman arvionsa mukaan suoriutunut työstä.
Työkyvyn rajoittuneisuus oli yleisempää työttömillä kuin työssä käyvillä. Alle
30-vuotiaiden työkyvyn suurimpia riskejä olivatkin puutteellinen peruskoulutus ja
työttömyys. Myös epävarma työ heikensi koettua työkykyä.
Terveys ja työ koettiin tärkeimmiksi työkyvyn ulottuvuuksiksi. Työssä käyvien
työkykyä heikensivät eniten masennus ja selkäsairaudet. Myös terveiden ja
hyvin koulutettujen keskuudessa työkyvyn rajoittuneisuus yleistyi iän myötä. Työn
piirteistä etenkin esimies- ja työyhteisötuki sekä työn itsenäisyys ja kehittävyys
liittyivät hyvään työkykyyn. Hyvä työ näytti turvaavan työkyvyn säilymisen myös
vanhimmilla työntekijöillä.
Työn ja terveyden lisäksi mm. osaaminen ja asenteet määrittivät työkykyä.
Osaamisen yhteys työkykyyn korostui koulutettujen, kevyttä työtä tekevien ja
terveiden keskuudessa. Myönteisten työasenteiden yhteys työkykyyn näkyi sen
sijaan myös pitkäaikaissairailla.
Vertailu vuosina 1978–1980 toteutetun Mini-Suomi-tutkimuksen aineistoon
kertoi väestön työkyvyn kohenemisesta. Työkyvyn koheneminen liittyi voimakkaasti
samanaikaiseen väestön koulutusrakenteen muutokseen.