Työkyvyn ulottuvuudet - Julkari

4 Työkyky väestön osaryhmissä
veydentila on myös muissa tutkimuksissa todettu kokoaikatyössä oleviin verrattuna
huonommaksi (Takala 2004).
Ammattiaseman mukaisissa eroissa oli erityisen silmiinpistävää maanviljelijöiden
huono työkyky. Miehillä maatalousyrittäjien huono työkyky näkyi etenkin
tarkasteltaessa tutkimushetkellä työssä käyviä. Myös työssä käyvien yksinäisyrittäjämiesten
työkyky oli jonkin verran huonompi kuin palkansaajamiesten. Samankaltaisia
tuloksia on saatu myös muissa tutkimuksissa. Työ ja terveys -tutkimuksessa
havaittiin, että erityisesti maatalousyrittäjillä mutta jonkin verran myös
muilla yrittäjillä oli enemmän työtä haittaavia pitkäaikaissairauksia ja huonompi
työkyky kuin palkansaajilla (Piirainen ym. 2000). Samoin Peltoniemen (2005) ammattiasemaryhmien
työkykyä vertailevassa tutkimuksessa todettiin, että maatalousyrittäjien
työkykyindeksillä mitattu työkyky oli huonompi kuin muiden yrittäjien
tai palkansaajien. Maanviljelijöiden ja yrittäjien terveysongelmiin viittaa myös
se havainto, että näissä ryhmissä kuolleisuus on 35-vuotiaan elinajanodotteella
mitaten molemmilla sukupuolilla suurempi kuin toimihenkilöillä (Valkonen
ym. 2003).
Työssä olevien yksinäisyrittäjien palkansaajia huonompi työkyky saattaa osittain
liittyä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen eroihin. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen
on ollut yrittäjillä keskimääräistä vähäisempää (Hytti 1998). Yrittäjien
keskimääräinen työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisikä on noin kaksi vuotta palkansaajien
vastaavaa ikää korkeampi. Tämän on arveltu liittyvän mm. yrittäjien
korkeampaan sairauspoissaolokynnykseen, mikä puolestaan saattaa selittyä vaikeudella
löytää sijainen työhön (Hyrkkänen 1997). Maatalousyrittäjien työkyvyttömyyseläkkeelle
siirtyminen on sen sijaan ollut palkansaajia yleisempää (Eläketurvakeskuksen
rekisterit). Työkyvyttömyyseläkkeiden ratkaisukäytännössä ei yrittäjien
ja palkansaajien välillä myöskään ole eroa: eläkehakemusten hylkäysosuus
on yrittäjillä, maatalousyrittäjillä ja yksityisen sektorin palkansaajilla jokseenkin
yhtä suuri, joskin aina 1990-luvun lopulle maatalousyrittäjien hylkäysosuus oli jonkin
verran palkansaajia korkeampi (Eläketurvakeskus 2000). Maataloustöitä tekevien
työkykyä tarkastellaan lähemmin tämän luvun seuraavassa, ammattiryhmiä
käsittelevässä jaksossa.
Palkansaajien muita ammattiasemaryhmiä paremman työkyvyn on myös katsottu
liittyvän työterveyshuollon työkykyä edistävään ja ylläpitävään toimintaan.
Palkansaajat kuuluvat lakisääteisen työterveyshuollon piiriin, mutta sen sijaan yrittäjillä
ja maatalousyrittäjillä työterveyshuolto on vapaaehtoista (Peltoniemi 2005).
81