Työkyvyn ulottuvuudet - Julkari

Työkyvyn ulottuvuudet
Työterveyshuollon työkyvyn arvioinnissa käytetään kliinisten menetelmien ohella
myös muita mittareita, esimerkiksi Työterveyslaitoksessa kehitettyä työkykyindeksiä.
Indeksi perustuu suurelta osin työntekijän omaan työkykyarvioon ja lääkärin
toteamiin sairauksiin (ks. luku 3). Työkykyindeksiä käytetään esimerkiksi
silloin, kun seulotaan sellaisia henkilöitä, joille erityiset työkyvyn edistämisen
toimet saattavat olla tarpeen.
Sosiaalivakuutuksen etuuspäätöksien työkyvyn arvioinnissa lähtökohtana on
yleensä lääketieteellisesti määritelty sairaus, ja työkykyarvio perustuu siihen, minkälainen
merkitys lääketieteellisillä löydöksillä on työssä suoriutumiselle. Työkyvyn
arvioinnin tärkeä lääketieteellinen perusta on tällöin toimintakyvyn luokittelu
(Aro ja Kivekäs 1999). Toimintakykyä voidaan tutkia kliinisillä menetelmillä, mutta
sen mittaamiseksi on kehitetty myös monia arviointiin perustuvia testejä. Brittiläinen
Personal Capability Assessment -testi, joka on myös Suomessa kokeilukäytössä,
perustuu kahden tietolähteen samanaikaiseen käyttöön. Testissä sekä
tutkittava että lääkäri arvioivat samaa luokitusta käyttäen toimintakyvyn eri osaalueita,
kuten kumartumista ja nostamista. Toimintakyvyn kokonaisarviointi suoritetaan
näiden kahden tietolähteen perusteella. (Corporate Document Services
2000; Virta ja Lahtela 2005.)
Työkyvyn arviointia ja mittaamista tarvitaan myös tutkimustyössä. Kvantitatiivisessa
tutkimuksessa mittaaminen perustuu työkyvyn käsitteen määrittelyyn ja
operationalisointiin. Työkykyilmiön osoittimiksi valitaan joko työkykyyn kokonaisuudessaan
tai sen eri osa-alueisiin liittyviä mittareita. Mittareiden pätevyydestä
kertovat esimerkiksi tulosten toistettavuus, tulosten vaihtelun hallinta tai niiden
ennustearvo eli se, miten hyvin mittaukset kuvaavat työkyvyn heikkenemisen tai
paranemisen todennäköisyyttä.
Tutkimuksissa, erityisesti kysely- ja haastattelututkimuksissa, käytetään usein
mittareita, joissa kohdehenkilö itse arvioi omaa työkykyään. Tällaiset mittarit voivat
olla työkyvyn abstraktisia, yleisiä osoittimia, jotka perustuvat tutkittavan käsitykseen
omasta työkunnostaan. Toisaalta mittarit voivat myös olla konkreettisemmin
tutkittavan tilanteeseen sidottuja: ne voivat mitata tutkittavan suoriutumista
senhetkisestä työstään, ne voivat mitata työkykyä suhteessa työuran aikaiseen
parhaaseen työkykyyn tai ne voivat mitata työkykyä esimerkiksi verrattuna samanikäisten
samanlaista työtä tekevien työkykyyn. Tutkimuksissa työkykyä lähestytään
usein myös sen eri ulottuvuuksien kautta. Työkykyindeksi (ks. luku 3) on
esimerkki useita osa-alueita kokoavasta työkyvyn mittarista.
32