Työkyvyn ulottuvuudet - Julkari

Työkyvyn ulottuvuudet
Raija Gould, Anu Polvinen
4.1 Työkyvyn vaihtelu iän ja sukupuolen mukaan
58
Nuoret kokevat työkykynsä paremmaksi kuin vanhempi väestö.
Vain viisi prosenttia 30–34-vuotiaista arvioi työkykynsä rajoittuneeksi,
kun taas 60–64-vuotiaista näin arvioi yli puolet. Naisten
ja miesten välillä ei ollut suuria eroja koetussa työkyvyssä.
Poikkeuksena olivat kuitenkin vanhimmat työssä käyvät. Yli 60vuotiaiksi
työssä jatkaneet miehet arvioivat työkykynsä yhtä
hyväksi kuin kymmenen vuotta nuoremmat; sen sijaan 60 vuotta
täyttäneet työssä käyvät naiset kokivat työkykynsä huomattavasti
rajoittuneemmaksi.
Aiempien tutkimusten mukaan koettu työkyky heikkenee iän myötä (esim. Ilmarinen
ym. 1995; Piirainen 2000; Ylöstalo 2002; Mannila ym. 2003; Ilmarinen ja
Tuomi 2004). Samoin on todettu, että sukupuolella ei ole suurta merkitystä työkyvyn
kokemuksissa: samanikäiset naiset ja miehet arvioivat työkykynsä jokseenkin
yhtä hyväksi (esim. Ilmarinen ym. 1995; Piirainen 2000). Tämän tutkimuksen
tulokset ovat pääpiirteissään samankaltaisia.
Kolmiportaisen työkykyarvion mukaan 30–64-vuotiaiden naisten ja miesten
työkyvyssä ei ollut juuri lainkaan eroa. Ainoa tilastollisesti merkitsevä ero oli täysin
työkyvyttömien osuudessa: koko 30–64-vuotiaassa väestössä miehet arvioivat
naisia yleisemmin olevansa täysin työkyvyttömiä. Työkykypistemäärän ja työkykyindeksin
mukaan miesten ja naisten työkyvyssä oli jonkin verran eroa. Naiset
antoivat työkyvylleen korkeamman pistemäärän kuin miehet eli miehiin verrattuna
he arvioivat työkykynsä lähemmäksi siihenastista maksimityökykyään.
Työkykyindeksillä mitattuna puolestaan työssä käyvien naisten työkyky oli jonkin
verran huonompi kuin työssä käyvien miesten (taulukko 4.1.1).