Työkyvyn ulottuvuudet - Julkari

Työkyvyn ulottuvuudet
Raija Gould, Anu Polvinen
5.4 Osaaminen
162
Työtehtävien osaamista ja hallitsemista pidetään olennaisena
työkyvyn osatekijänä. Tämän luvun perusteella hyvät osaamisvalmiudet
liittyivät hyvään työkykyyn. Ne, jotka katsoivat osaamisensa
riittävän vaativampiinkin tehtäviin, arvioivat työkykynsä
parhaimmaksi, ja osaamisen ongelmia kokevat huonoimmaksi.
Osaaminen liittyi työkykyarvioon selkeimmin korkeimmin koulutetuilla,
kevyttä työtä tekevillä ja niillä, joilla ei ollut pitkäaikaissairauksia.
Tässä luvussa tarkastellaan koetun työkyvyn vaihtelua ammatillisen osaamisen ja
siihen liittyvien kokemusten mukaan. Edellä esitettyjen työkykymallien mukaan
osaaminen on tärkeä osa laaja-alaista työkyvyn hahmottamista (ks. luku 2.2).
Esimerkiksi Työterveyslaitoksen monitasoisessa työkykymallissa osaaminen nähdään
osana yksilön voimavaroja. Tietojen ja taitojen tasapaino työn eri ulottuvuuksien
kanssa edistää ja ylläpitää työkykyä (Ilmarinen ym. 2003). Työn hallinnan
epäsuhta eli jännite ammatillisten valmiuksien ja työn tiedollisten ja taidollisten
edellytysten tai työn antamien kehittymismahdollisuuksien välillä puolestaan
heikentää työssä jaksamista ja voi heijastua myös terveydellisinä vaikutuksina
(Järvikoski ym. 2001).
Osaamisen suhdetta koettuun työkykyyn tarkastellaan seuraavassa sekä yksilön
valmiuksien että työprosessin vaatimusten ja mahdollisuuksien näkökulmasta.
Yksilön osaamisvalmiuksia kuvataan muuttujilla, jotka liittyvät valmiuksien riittävyyteen
ja osaamisen puutteeseen. Valmiuksien riittävyyttä tarkasteltiin kolmiluokkaisena:
1) tarvitsisi lisäkoulutusta työtehtävistä selviytymiseen, 2) työtehtävät
vastaavat valmiuksia ja 3) valmiudet riittäisivät vaativampiinkin tehtäviin. Osaamisen
puutteita katsottiin puolestaan olevan niillä, jotka arvioivat koulutuksen tai
osaamisen puutteen haittaavan työssä jaksamista tai selviytymistä joko vähän tai
paljon. Vastausvaihtoehtoja oli neljä: ei haittaa lainkaan, haittaa vähän, haittaa
paljon ja ei osaa sanoa.