Työkyvyn ulottuvuudet - Julkari

9 Työkyky työuran loppupuolella
kemuksiksi työmarkkinanäkökulman kautta. Ikääntyneiden arvioissa omasta työkyvystään
painottuneekin nuorempia enemmän työllistymiskyky (ks. Suikkanen
1992; Virtanen ym. 1997; Suikkanen ja Linnakangas 1999; Ilmarinen 1999; Gould
2001a; Hytti 2003).
Työkyvyn työmarkkinallinen näkökulma tulee esille työurien loppupään muotoutumisessa,
erityisesti ansiotyön lopettamisen ja vanhuuseläkkeelle siirtymisen
väliin jäävän siirtymävaiheen toimeentuloturvamuodoissa. Tutkimusajankohtana
vuosina 2000–2001 ikääntyneet saattoivat edellytysten täyttyessä siirtyä ennen
vanhuuseläkettä varsinaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle, yksilölliselle varhaiseläkkeelle,
työttömyyseläkkeelle, varhennetulle vanhuuseläkkeelle, maatalouden erityiseläkkeelle
tai osa-aikaeläkkeelle. Näistä eläkemuodoista varsinainen työkyvyttömyyseläke
ja ikääntyneille räätälöity työkyvyttömyyseläkkeen laji, yksilöllinen
varhaiseläke, edellyttävät sairauden, vian tai vamman aiheuttamaa työkyvyn
alenemaa. Yksilöllinen varhaiseläke myönnetään kuitenkin lievemmin lääketieteellisin
kriteerein kuin varsinainen työkyvyttömyyseläke. Tutkimusajankohtana
sen alaikäraja oli 58 vuotta. Sairausperusteisten eläkkeiden ohella toinen merkittävä
työelämästä poistumisen reitti on ollut työttömyyseläke. Vuosina 2000–2001
työttömyyseläke alkoi aikaisintaan 60 vuoden iässä, mutta sitä edeltänyt työttömyysaika
saattoi alkaa jo 55-vuotiaana. Maatalousyrittäjien erityiseläkkeen alaikäraja
oli 55 vuotta, osa-aikaeläkkeen 56 vuotta ja varhennetun vanhuuseläkkeen
60 vuotta. (Vuoden 2005 eläkeuudistuksessa varhaiseläkkeiden ikärajat
muuttuivat.) Työkyvyn heikkeneminen on eläkekriteerinä ainoastaan työkyvyttömyyseläkkeissä.
Kaksi yleisintä tapaa poistua työelämästä ennen vanhuuseläkeikää ovat siirtyminen
ns. työttömyysputkeen tai työkyvyttömyyseläkkeelle. Vaikka vaihtoehtojen
perusteet ovat erilaiset, niiden käyttö on ollut jossain määrin toisiaan korvaavaa.
Lamavuosina työttömyysreitti laajeni ja työkyvyttömyysreitti supistui; parempina
työllisyysaikoina tilanne on ollut päinvastainen (Gould 2001a). Työkyvyn
ongelmat ovat siten työmarkkinatilanteesta ja -käytännöistä riippuen voineet ohjata
työntekijän erilaisille työstä poistumisen väylille. Työttömyys- ja työkyvyttömyysreittien
lisäksi myös selkeämmin omaan valintaan perustuvat väylät kuten
varhennettu vanhuuseläke ja osa-aikaeläke voivat liittyä työkyvyn heikkenemiseen.
Aiempien tutkimusten mukaan osa-aikaeläkeläisten koettu terveys ja työkyky
ovatkin huonompia kuin kokoaikatyötä tekevien (Takala 2004).
257