Työkyvyn ulottuvuudet - Julkari

Työkyvyn ulottuvuudet
2.3 Työkyky sosiaalipolitiikassa
Työkyvyn käsitteellä on yhteiskunnallisesta näkökulmasta tarkasteltuna
kahdenlainen rooli: sitä käytetään sekä työkyvyn arvioinnin että työkyvyn
edistämisen kontekstissa. Silloin kun määritellään oikeutta sairausvakuutus-, eläkeja
kuntoutusetuuksiin, työkyvyn ja sen heikkenemisen arviointi on keskeistä.
Toisaalta terveydenhuollossa, erityisesti työterveyshuollossa sekä kuntoutustoiminnassa
painottuu myös työkyvyn edistäminen, työssä jaksamisen ja
selviytymisen tukeminen.
Sosiaalivakuutus turvaa toimeentuloa työkyvyn heiketessä. Sairausvakuutus
korvaa alle vuoden kestävän työkyvyttömyyden aiheuttamaa ansionmenetystä, ja
työkyvyttömyyseläkkeet ovat pitempään kestävän työhön kykenemättömyyden turvana.
Näitä etuuksia myönnettäessä työkykyä arvioidaan lähinnä edellä kuvatun
tasapainomallin mukaisesti työntekijän toimintakyvyn ja työn vaatimusten suhteena.
Sosiaalivakuutusetuuksien työkyvyttömyysmääritelmät poikkeavat toisistaan
työkyvyn ammatillisuuden suhteen. Sairausvakuutuksen määritelmä on ammatillisin:
vakuutetun edellytetään olevan kykenemätön tekemään tavallista työtään. Eläkevakuutuksessa
on sen sijaan pääasiassa käytössä yleisempi määrittely. Esimerkiksi
työntekijän eläkelaissa työkykyä tarkastellaan suhteessa sellaiseen työhön,
jonka suorittamista voidaan häneltä kohtuudella edellyttää. (Koivisto ym. 1999.)
Sekä sairausvakuutus- että työkyvyttömyyseläkejärjestelmän lähtökohtana
on, että työkyvyn heikkeneminen aiheutuu sairaudesta, viasta tai vammasta. Muut
kuin sairaudesta aiheutuvat työssä selviytymisen vaikeudet, esimerkiksi työn
muutokset, työn puute tai osaamisen ongelmat eivät yksin riitä työkyvyttömyysetuuksien
perusteeksi (Aro 2004). Eläkevakuutuksen työkyvyttömyysmäärittelyn
lääketieteellisyyttä on kuitenkin jossain määrin lievennetty sosiaalisten
seikkojen huomioon ottamisella. Vaikka lähtökohtana on sairaus, työkyvyn
arvioinnissa kiinnitetään huomiota myös ikään, koulutukseen, aikaisempaan
toimintaan, asumisolosuhteisiin ja työnsaantimahdollisuuksiin. Nämä tekijät
korostuvat erityisesti vanhempien eläkkeenhakijoiden työkyvyn heikkenemistä
arvioitaessa (Eläketurvakeskus 1997). Eläkeratkaisussa huomioon otettavat sosiaaliset
seikat liittyvät kohtuullisuusharkintaan. Käsitys kohtuullisuudesta voi yhteiskunnallisten
muutosten myötä muuttua ja muuttaa myös sosiaalivakuutuksen
työkyvyn määrittelyä (Tola 2004).
28