Työkyvyn ulottuvuudet - Julkari

Työkyvyn ulottuvuudet
nitaudeista mielenterveyden häiriöihin. Kun vielä 1970-luvun alkupuolella uusista
työkyvyttömyyseläkkeistä kolmasosa perustui verenkiertoelinten sairauksiin, vajaa
kolmannes tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin ja viitisentoista prosenttia mielenterveyden
häiriöihin, on tilanne 2000-luvulle tultaessa päinvastainen: kolmasosassa
syynä ovat psyykkiset sairaudet, vajaassa kolmasosassa tuki- ja liikuntaelinten
sairaudet ja vain joka yhdeksännen uuden työkyvyttömyyseläkkeen tärkeimpänä
syynä on verenkiertoelinten sairaus (Kansaneläkelaitos 1978; Eläketurvakeskus
ja Kansaneläkelaitos 2005a).
Yhteiskunnallisen kehityksen myötä työkyvyn käsite on muuttunut. Invaliditeettiasteeseen
perustuvasta puhtaasti lääketieteellisestä ajattelusta on siirrytty työn
vaatimusten ja yksilön voimavarojen tasapainomalliin ja edelleen moniulotteiseen
työkyvyn tarkasteluun. Tätä suuntausta on tukenut työurien pidentämisen tavoite ja
siihen liittyvä pyrkimys työkyvyn heikkenemisen varhaiseen havaitsemiseen ja työkyvyttömyyden
uhkan torjumiseen. Työkyvyn arvioinnissa on nähty tärkeäksi työkyvyttömyyden
todistamisen sijasta painottaa jäljellä olevaa työkykyä. Kuntoutuksessa
ja työkyvyn edistämistoiminnassa pyritään puolestaan edistämään sekä työelämään,
työn tekemiseen että yksilöön kohdistuvia toimintalinjoja.
Työkykyä ja siihen liittyviä tekijöitä voidaan tarkastella sekä yksilön, työorganisaation
että yhteiskunnan tasoilla. Seuraavassa kuvataan työkyvyn käsitteen ja työkyvyn
edistämisen mallien monimuotoisuutta näiden kolmen tason lähtökohdista käsin.
18