Työkyvyn ulottuvuudet - Julkari

10 Onko väestön työkyky parantunut?
Kuva 10.1.1. Työkyvyttömyyseläkeläisten osuus (%) väestöstä ikäryhmittäin 1980–
2005.
%
40
35
30
25
20
15
10
5
55–64
45–54
30–44
0
1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004
Ikäryhmittäiset luvut ikävakioitu, vakioväestönä vuoden 2005 väestö.
Lähde: Eläketurvakeskuksen ja Kansaneläkelaitoksen yhteistilastot.
Työkyvyttömyyseläkkeellä olevien väestöosuuden kehitykseen ovat vaikuttaneet
monet yksilölliset, yhteiskunnalliset ja yritysten toimintaan liittyvät tekijät
(esim. Hytti 1993, 1998; Gould 2001a). Sairastavuuden ja työelämän muutokset
sekä työssä jatkamiseen liittyvät asenteet ja odotukset lienevät tärkeimpiä
yhteisiä selittäjiä sekä työkyvyttömyyseläkkeiden että väestön koetun työkyvyn
kehitykselle. Itse arvioidun työkyvyn pitkän aikavälin muutoksista on kuitenkin
hyvin niukalti aiempaa tutkimustietoa. Viime vuosikymmenen lopulta
lähtien on saatavissa tietoa työkyvyn muutoksista Työterveyslaitoksen Työ- ja
terveys -haastattelututkimuksesta, joka on toteutettu vuosina 1997, 2000 ja 2003.
Työikäisten työkykypistemäärä ei tällä tarkastelujaksolla juurikaan muuttunut
(Piirainen ym. 2003). Myös työministeriön Työolobarometrissä on seurattu työkyvyn
kehitystä 1990-luvun loppupuolelta lähtien. Vuoden 2005 tulosten mukaan
palkansaajien työkykypistemäärä on tällä vuosituhannella hiukan pienentyi
(Työministeriö 2005).
Työkyvyn muutosten tarkastelu
Tässä luvussa selvitetään, millaisia muutoksia työkyvyn rajoitusten yleisyydessä
on tapahtunut 30–64-vuotiaassa väestössä. Tarkastelu perustuu vuosina 1978–
293