Työkyvyn ulottuvuudet - Julkari

5 Työkykyyn vaikuttavat tekijät
Suuri riski kokea työkykynsä rajoittuneeksi esiintyi töissä, joissa oli useammin
kuin satunnaisesti huonoja työasentoja tai voimaa vaativaa käsityötä. Tällaista
työtä tekevien keskuudessa oli työkyvyltään rajoittuneita kaksinkertainen määrä
kevyempää työtä tekeviin verrattuna (taulukko 5.6.2). Työn fyysisten vaatimusten
suurta merkitystä työkyvylle korostaa se, että nämä haitat olivat yleisiä. Voimaa
vaativaa käsityötä ja kantamista esiintyi useammin kuin satunnaisesti joka
viidennellä, hankalia työasentoja joka kolmannella ja toistuvia käden liikkeitä joka
toisella työssä käyvällä 30–64-vuotiaalla (liitetaulukko L5.21).
Etenkin 55–64-vuotiailla naisilla työn fyysiset vaatimukset liittyivät työkyvyn
rajoittumiseen. Niistä 55–64-vuotiaista naisista, jotka tekivät vähintään puolet työajasta
voimaa vaativaa käsityötä, joka toinen koki työkykynsä rajoittuneeksi. Vanhimman
ikäryhmän miehillä työn ruumiillisen rasittavuuden ja työkyvyn yhteys oli
huomattavasti heikompi (kuva 5.6.1 ja liitetaulukko L5.22).
Kuva 5.6.1. Työkykynsä rajoittuneeksi kokeneiden osuus (%) työhön sisältyvän
voimaa vaativan käsityön mukaan, työssä käyvät.
%
50
40
30
20
10
0
Naiset Miehet
30–44 45–54 55–64
30–44 45–54 55–64
Työssä voimaa vaativaa
käsityötä:
Yli puolet työajasta
Alle puolet työajasta
Satunnaisesti
Ei lainkaan
5.6.2 Työn henkinen rasittavuus
Työn henkisessä rasittavuudessa painottuivat työstä lopen uupuminen, työn rasittavuus,
väsyneisyys aamulla ja henkisesti tyhjiin pusertuminen. Työn henkistä rasittavuutta
koki viikoittain lähes joka kymmenes työntekijä (liitetaulukko L5.21).
Vaikka henkinen rasittavuus ei tässä käytettyjen osoittimien valossa ollut kovin
yleistä, sen yhteydet heikentyneeseen työkykyyn olivat voimakkaat. Suurin työkyvyn
rajoittuneisuuden riski oli niillä, jotka kokivat päivittäisen työskentelyn todella
rasittavaksi tai olivat työstä lopen uupuneita vähintään viikoittain (taulukko 5.6.3).
179