Työkyvyn ulottuvuudet - Julkari

5 Työkykyyn vaikuttavat tekijät
vähintään neljästi viikossa toteutuva vapaa-ajan liikunta (Fogelholm 2005). Riittävästi
liikuntaa harrastavia verrataan 2–3:sti viikossa, kerran viikossa ja sitä harvemmin
liikuntaa harrastaviin. Terveyden kannalta riittävän vapaa-ajan liikunnan
määrittely oli varsin vaativa, koska vain noin neljäsosa 30–64-vuotiaista täytti
riittävän liikunnan kriteerit. Tämän ikäryhmän naisista viidesosa ja miehistä yli
neljäsosa ilmoitti harrastavansa hengästymiseen ja hikoiluun johtavaa vapaa-ajan
liikuntaa harvemmin kuin kerran viikossa (liitetaulukko L5.12).
Koko väestöä tarkasteltaessa riittävästi terveysliikuntaa harrastavien naisten
työkyky ei poikennut pari kolme kertaa tai vain kerran viikossa vapaa-ajan
liikuntaa harrastavien työkyvystä. Sen sijaan harvemmin kuin kerran viikossa liikkuvien
työkyky oli enemmän liikkuvien työkykyä heikompi. Miesten keskuudessa
liikunta-aktiivisuuden yhteys työkykyyn oli mutkikkaampi. Työkykyään pitivät
parhaana ne miehet, jotka harrastivat vapaa-ajan liikuntaa kerran viikossa. Muissa
liikunta-aktiivisuuden mukaisissa ryhmissä työkykynsä rajoittuneeksi kokevien
osuus miehistä ei vaihdellut merkitsevästi (taulukko 5.3.1).
Taulukko 5.3.1. Työkykynsä rajoittuneeksi kokeneiden osuus (%) vapaaajan
liikunnan mukaan.
Liikunnan
harrastaminen
Työkyvyltään
rajoittuneiden
osuus
( % ) iän
mukaan
OR1 30– 44
45– 54
55– 64
65– 74
2 30– 64
30–
64
Naiset
Vähintään4: sti
viikossa
7 13 47 70 18 1,
0
2-3: sti
viikossa
5 17 39 64 17 0,
9
Kerranviikossa5 12 46 77 17 0,
9
Harvemmin Miehet
10 24 54 72 2 5 1,
6*
*
Vähintään4: sti
viikossa
7 21 51 63 22 1,
0
2-3: sti
viikossa
5 18 45 62 18 0,
8
Kerranviikossa6 14 33 66 1 5 0,
6*
*
Harvemmin9 22 43 75 22 1,
0
1 Odds ratio (OR) eli ristitulosuhde kuvaa tässä työkyvyn rajoittuneisuuden yleisyyttä muissa liikuntaaktiivisuuden
ryhmissä verrattuna niihin, jotka harrastavat liikuntaa vähintään 4:sti viikossa. Eron
tilastollinen merkitsevyys: *p