Työkyvyn ulottuvuudet - Julkari

5 Työkykyyn vaikuttavat tekijät
luvun alussa. Tarkastelussa ovat mukana kaikki ne, jotka olivat olleet ainakin jonkin
aikaa työssä tutkimushetkeä edeltäneiden 12 kuukauden aikana. Heistä valtaosa,
yli 90 prosenttia oli työssä myös tutkimusajankohtana; vajaat viisi prosenttia oli
työttömänä ja vajaat kolme prosenttia oli siirtynyt eläkkeelle.
Vaikka sairaimmat ruumiillista työtä tehneistä lienevät jo aiemmin siirtyneet
eläkkeelle, kaikki taulukossa 5.1.8 tarkastellut sairaudet – sydäninfarktia tai sepelvaltimotautia
lukuun ottamatta – olivat raskasta ruumiillista työtä edelleen tekevillä
naisilla selvästi yleisempiä kuin fyysisesti kevyemmissä ammateissa työskentelevillä
naisilla. Sen sijaan miehillä sydäntautien lisäksi myös astma ja haittaavat allergiat
olivat harvinaisempia raskasta ruumiillista työtä tekevillä kuin muilla.
Sairauksien työkykyä heikentävä vaikutus ilmeni odotetusti selvimmin raskasta
ruumiillista työtä tekevien ryhmässä. Tässä ryhmässä kaikki muut sairaudet
paitsi sydäntaudit sekä naisilla myös astma ja miehillä allergia heikensivät
työkykyä tilastollisesti merkitsevästi. Erityisesti masennuksesta kärsivät raskasta
ruumiillista työtä tekevät arvioivat työkykynsä huonoksi. Raskasta työtä tekevät
masennusta potevat miehet arvioivat maksimityökyvystään olevan jäljellä vain
67 prosenttia, kun vastaava osuus masennusta sairastamattomilla oli 84 prosenttia.
Raskasta työtä tekevillä naisilla vastaavat luvut olivat masennusta sairastavilla
75 prosenttia ja sairastamattomilla 85 prosenttia. Melko kevyttä työtä tekevän
väestön työkykyä näyttävät heikentävän eniten selkäsairaudet. Lisäksi naisilla
myös masennuksen ja polvinivelrikon ja miehillä sydänsairauksien, verenpainetaudin
ja diabeteksen yhteys työkyvyn rajoittuneisuuteen oli tilastollisesti merkitsevä.
Kevyttä työtä tekevien työkykyä heikensivät taulukon 5.1.8 sairauksista
tilastollisesti merkitsevästi ainoastaan selkäsairaudet ja masennus, miehillä myös
sydäntauti ja verenpainetauti.
5.1.9 Yhteenveto ja päätelmät
Työikäisten oma arvio työkyvystään on erittäin voimakkaasti yhteydessä koettuun
terveyteen. Terveyttään keskitasoisena pitävien keskuudessa työkyvyn arvioiminen
rajoittuneeksi oli noin kuusi kertaa niin yleistä kuin terveyttään hyvänä
pitävien joukossa, ja terveyttään huonona pitävien keskuudessa työkyvyn rajoittuneisuus
oli peräti 15–20 kertaa niin yleistä kuin hyvän terveyden omaavilla. Varsinkin
naisten joukossa lähes kaikki terveytensä huonoksi kokevat arvioivat myös
työkykynsä huonoksi. Koetun työkyvyn ja koetun terveyden välille ei
kuitenkaan voi laittaa yhtäläisyysmerkkiä. Niistäkin, jotka pitivät terveyttään
131