Työkyvyn ulottuvuudet - Julkari

5 Työkykyyn vaikuttavat tekijät
Työkyvyn ja terveyden suhdetta voidaan hahmottaa eri tavoin. Terveyden yhteys
työkykyyn näkyy erityisen voimakkaasti sosiaalivakuutuslainsäädännön määritelmissä.
Sosiaalivakuutusetuuksien perusteena olevaan työkyvyttömyyteen liittyy
aina sairausulottuvuus. Sekä sairauspäivärahan että työkyvyttömyyseläkkeen edellytyksenä
on, että työkyvyn heikkeneminen on aiheutunut sairaudesta, viasta tai
vammasta. On arveltu, että terveyden ja suorituskyvyn korostuminen sosiaalivakuutuksen
työkyvyn arvioinnissa on vaikuttanut myös yleisemmin siihen, että työkykykäsite
mielletään terveyssidonnaiseksi ja monet työelämän ongelmat pelkistetään
yksilöllisiksi suorituskyvyn ongelmiksi (Launis ym. 2001; Mäkitalo 2005).
Tämä saattaa heijastua myös työntekijöiden arvioihin omasta työkyvystään.
Sosiaalivakuutusetuuksien yhteydessä on selvitetty eri sairauksien vaikutusta
sairauspoissaoloihin ja eläkkeelle siirtymiseen. Yli puolet kaikista vuoden 2003
sairauspäivärahapäivistä johtui mielenterveyden tai tuki- ja liikuntaelinten oireista
ja sairauksista (Kansaneläkelaitos 2004). Samat sairausryhmät, mielenterveyden
häiriöt sekä tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, ovat tällä vuosituhannella olleet myös
tärkeimmät eläkkeiden sairausperusteet. Sydän- ja verisuonitaudit ovat kolmannella
sijalla, mutta niiden osuus on selvästi kahta yleisintä tautiryhmää pienempi
(Gould ja Nyman 2002; Forma 2004a; Aromaa ym. 2005).
Juridisesti määritellyn työkyvyttömyyden sairausryhmittäisistä eroista on siis
tietoa saatavilla, mutta väestötason tietoa eri sairauksien yhteydestä koettuun työkykyyn
on sen sijaan vähemmän. Aiempien tutkimusten perusteella erityisesti
tuki- ja liikuntaelinten vaivat ovat yhteydessä koettuun työssä selviytymiseen. Työ
ja terveys Suomessa 2003 -tutkimuksessa noin 15 prosentilla työssä käyvistä oli
työtä haittaava lääkärin toteama pitkäaikaissairaus. Yleisimmin tämä työtä haittaava
sairaus oli jokin tuki- ja liikuntaelinsairaus tai hengityselinsairaus (Piirainen
2004). Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet olivat tärkein sairausryhmä myös vajaakuntoisten
työssä selviytymiseen liittyvässä tutkimuksessa. Työntekijät, joilla
oli pitkäaikaissairauksia, kokivat tuki- ja liikuntaelinten sairauksien rajoittavan muita
sairausryhmiä yleisemmin sekä työmäärää että sitä, minkä tyyppistä työtä pystyy
tekemään (Rytkönen ym. 2003). Samoin kunta-alalla työskentelevien keskuudessa
tuki- ja liikuntaelinten vaivoja sairastavat arvioivat työkykynsä huonommaksi
kuin terveet, ja myös selvästi huonommaksi kuin ne, joilla oli jokin muu pitkäaikaissairaus
(Väänänen 2004).
Tässä luvussa tarkastellaan työkyvyn yhteyttä koettuun terveyteen ja eräisiin
yleisiin sairauksiin 30–74-vuotiaassa väestössä. Tarkasteltavana on ensinnäkin se,
115