Työkyvyn ulottuvuudet - Julkari

Tuija Martelin, Päivi Sainio, Seppo Koskinen, Raija Gould
4.3 Työkyky koulutusryhmissä
4 Työkyky väestön osaryhmissä
Koulutus lisää hyvinvointia, terveyttä ja osaamista. Tulosten
perusteella koulutustasolla on selkeä yhteys työkykyyn. Itsensä
osittain tai täysin työkyvyttömäksi kokevien osuus oli alemman
perusasteen koulutuksen saaneilla miehillä lähes nelinkertainen
ja naisilla viisinkertainen verrattuna akateemisen tutkinnon
suorittaneisiin. Kun tarkastelu rajoittui työssä käyviin, koulutusryhmien
erot olivat pienemmät. Todettuja eroja selittänee
pääasiassa koulutuksen vahva yhteys osaamiseen, työn kuormitustekijöihin
ja palkitsevuuteen sekä yleiseen hyväosaisuuteen.
Koulutus on keskeinen sosiaalista asemaa määrittävä tekijä, jolla on merkittävä
rooli työuran ja sitä kautta myös tulojen määräytymisessä. Koulutus ohjaa ammattiin
ja ammattiasemaan valikoitumista, mikä puolestaan vaikuttaa työkyvyn
edellytyksiin ja kehittämismahdollisuuksiin. Aineellisten voimavarojen hankkimisen
lisäksi koulutus auttaa terveyden ja työkyvyn ylläpitämisessä tarvittavien tietojen
etsimisessä ja omaksumisessa.
Koulutukseen liittyvät työkykyerot voivat syntyä koulutuksen vaikutuksena,
mutta ne voivat liittyä myös koulutukseen valikoitumiseen. Terveys ja toimintakyky
voivat vaikuttaa koulutukseen hakeutumiseen ja koulutuksen pituuteen (Lahelma
ja Koskinen 2002), ja työkyvyn heikkeneminen voi puolestaan heikentää aikuisiän
koulutukseen osallistumisen mahdollisuuksia ja motivaatiota.
Koulutusta kuvaava mittari muodostettiin pohja- ja ammattikoulutuksen perusteella.
Se sisältää viisi luokkaa:
1.
2.
akateeminen korkea-aste: alempi tai ylempi korkeakoulututkinto, lisensiaatin
tai tohtorin tutkinto
ammatillinen korkea-aste: ammattiopisto- tai ammattikorkeakoulututkinto
(pohjakoulutuksesta riippumatta)
71