Työkyvyn ulottuvuudet - Julkari

4 Työkyky väestön osaryhmissä
ammattiryhmissä, kuten miesopettajilla ja terveydenhuoltoalan naisilla, työssä jaksamista
haittaavat työympäristön tai ruumiillisen rasituksen ongelmat olivat yleisiä.
Toisaalta henkisen rasituksen ongelmia ei esiintynyt vain toimihenkilöammateissa;
myös monissa työntekijäammattiryhmissä yli kolmasosa koki työssä selviytymistä
haittaavaa henkistä rasitusta.
Edellä luvussa 3.3.4 todettiin, että työyhteisön ja työn henkisen rasituksen
ongelmat eivät yhtä selkeästi heijastu työkykyarvioihin kuin terveysongelmat ja
työn fyysisen rasituksen ongelmat. Tämä näkyi myös ammatti- ja toimialaryhmittäisessä
tarkastelussa. Erityisesti opettajat ja muut asiantuntijat kokivat yleisesti
työssä jaksamista haittaavia työyhteisön ja henkisen rasituksen ongelmia, vaikka
kyseisissä ammattiryhmissä arviot omasta työkyvystä sekä työkykypistemäärän ja
työkykyindeksin arvot olivat varsin hyviä. Onkin ilmeistä, että vaikka työyhteisölliset
ongelmat vaikeuttavat työssä selviytymistä, ne tulkitaan oman työkyvyn ulkopuolisiksi
asioiksi eivätkä ne välttämättä vaikuta subjektiivisiin työkykyarvioihin.
Tämä asia on tärkeä ottaa huomioon työkyvyn edistämisen ja ylläpitämisen toimenpiteiden
suunnittelussa: esimerkiksi työterveyshuollon yleisesti käyttämä työkykyindeksi
ei kovin herkästi reagoi työyhteisöllisiin työssä jaksamisen ongelmiin.
Ammattiryhmittäinen työkyvyn tarkastelu osoitti myös joitakin ammattiryhmiä,
joissa työssä käyvät arvioivat työkykynsä varsin hyväksi, mutta kun tarkastelu
laajennettiin kattamaan myös kyseisestä ammatista poistuneet, työkykyarviot
olivat oleellisesti huonompia. Tällaisia ammattiryhmiä, joista oli valikoitunut pois
keskimääräistä enemmän työkyvyltään rajoittuneita, olivat ennen kaikkea rakennus-,
korjaus- ja valmistustyöntekijät sekä miesten asiakaspalvelutyön ryhmä.
Viimeksi mainittuun ryhmään sijoittui lähinnä varastonhoitajia, vahtimestareita ja
postimiehiä. Tässä ryhmässä korostui myös työmotivaation väheneminen: lähes
puolet asiakaspalvelutyötä tekevistä miehistä koki motivaation puutteen haittaavan
työssä selviytymistä. Ammattiryhmittäiset työkykyerot voivatkin siten selittyä
paitsi ammatteihin valikoitumisella, ammattien terveysvaikutuksilla tai ammattien
toimintakyvylle asettamille vaatimuksilla myös sillä, miten herkästi ammateista
työkyvyn heiketessä siirrytään pois.
Maanviljelijöiden muita huonompi työkyky näkyi jo aiemmin luvun 4.4 ammattiasemaan
liittyvässä tarkastelussa, ja sekä ammattiryhmittäinen että toimialoittainen
tarkastelu vahvistivat tätä tulosta. Maataloustyössä korostuivat ennen
kaikkea terveysongelmat ja toisaalta työympäristön fyysisen rasituksen ongelmat.
Nämä ongelmat olivat erityisen yleisiä maataloustyötä tekevillä naisilla, ja
95