Työkyvyn ulottuvuudet - Julkari

4 Työkyky väestön osaryhmissä
ja Pohjois-Suomi); Helsingin yliopistollisen keskussairaalan vastuualue – josta jatkossa
käytetään nimitystä Etelä-Suomi – pidettiin erillisenä. Nämä kolme aluetta
jaettiin lisäksi Tilastokeskuksen tilastollisen kuntaryhmityksen (Tilastokeskus 2001)
mukaan toisaalta kaupunkimaisiin kuntiin, joiden väestöstä vähintään 90 prosenttia
asuu taajamissa tai suurimman taajaman väkiluku on vähintään 15 000, ja
toisaalta muihin eli taajaan asuttuihin tai maaseutumaisiin kuntiin. Etelä-Suomen
kaupunkimaiset kunnat olivat suurin ryhmä, sillä siihen kuului lähes 30 prosenttia
30–64-vuotiaista Terveys 2000 -tutkimukseen osallistuneista, kun taas pienimpään
ryhmään eli Etelä-Suomen muissa kunnissa asuviin kuului vain runsaat viisi
prosenttia väestöstä (liitetaulukko L4.1).
Kieliryhmitys perustuu vastaajien haastattelussa antamaan tietoon äidinkielestä,
ja siinä erotettiin kolme luokkaa: suomenkieliset, ruotsinkieliset ja muunkieliset.
Suomenkielisiä oli noin 93 prosenttia, ruotsinkielisiä viisi prosenttia ja muunkielisiä
kaksi prosenttia 30–64-vuotiaista vastaajista (liitetaulukko L4.1). Suurimpia
yksittäisiä ryhmiä muunkielisten ryhmässä olivat venäjänkieliset ja saamenkieliset,
joita molempia oli noin viidennes kaikista muunkielisistä, ja vironkieliset,
jotka muodostivat noin kymmenesosan muunkielisten ryhmästä.
Alue-erot
Itsensä osittain tai kokonaan työkyvyttömiksi tuntevien osuus kaikista 30–64-vuotiaista
oli naisilla pienin Etelä-Suomen kaupunkimaisissa kunnissa asuvien joukossa
ja miehillä Etelä-Suomessa kuntamuodosta riippumatta (taulukko 4.2.1). Muiden
alueiden väliset erot olivat naisilla pieniä, kun taas Itä- ja Pohjois-Suomen eikaupunkimaisissa
kunnissa asuvat miehet tunsivat itsensä kokonaan tai osittain
työkyvyttömiksi yleisemmin kuin muilla alueilla asuvat miehet. Työssä käyvillä
naisilla ei ollut alue-eroja työkyvyttömyyden kokemuksen yleisyydessä, mutta Itäja
Pohjois-Suomen ei-kaupunkimaisten kuntien lisäksi myös Länsi-Suomen vastaavantyyppisissä
kunnissa asuvat miehet kokivat työkykynsä rajoittuneeksi useammin
kuin muilla alueilla asuvat miehet.
Ikäryhmittäin tarkasteltuna työkyvyn alue-erot olivat samankaltaisia kuin koko
30–64-vuotiaassa väestössä (taulukko 4.2.1). Poikkeuksena oli kuitenkin nuorin
ikäryhmä. Toisin kuin koko väestössä, 30–44-vuotiaista naisista ja miehistä työkykynsä
rajoittuneeksi kokevia oli vähiten Itä- ja Pohjois-Suomen kaupunkimaisissa
kunnissa.
65