Työkyvyn ulottuvuudet - Julkari

5 Työkykyyn vaikuttavat tekijät
hyvänä, osa koki työkykynsä rajoittuneeksi, ja toisaalta terveytensä huonoksi arvioivien
joukossa oli myös niitä, jotka kokivat itsensä täysin työkykyisiksi. Lisäksi
tulokset osoittivat, että vaikka työkyvyn rajoittuneisuus oli huomattavasti yleisempää
pitkäaikaissairaiden kuin terveiden keskuudessa, terveilläkin työkyvyn ongelmat
yleistyivät iän myötä.
Vastaavanlaisia tuloksia on saatu myös aikaisemmissa tutkimuksissa. Sekä
valtion virastojen työntekijöitä että rakennus- ja metsäalan työntekijöitä koskevissa
tutkimuksissa havaittiin, että sairaus ja työkykyongelmat eivät aina liity toisiinsa.
Työntekijöiden joukossa oli niitä, joilla oli sairauksia, mutta ei työkykyongelmia,
ja toisaalta myös niitä, joilla ei ollut sairauksia, mutta oli työkykyongelmia.
Jälkimmäisessä ryhmässä eli terveillä työkykyongelmaisilla korostui työn hallinnan
menetys, kun taas sairailla työkykyongelmaisilla työn fyysinen rasittavuus
korostui enemmän (Järvikoski ym. 1991; Leino ym. 1991).
Onkin ilmeistä, että toisin kuin sosiaalivakuutuksen määrittelemä työkyvyttömyys,
koettu työkyvyn rajoittuneisuus voi ilmetä myös sairauksista riippumatta.
Kyse voi olla esimerkiksi osaamiseen, työprosessin sujumiseen tai työn hallintaan
liittyvistä ongelmista (Mäkitalo 2003). Toisaalta työkykyarvion voimakas yhteys
terveyteen kertoo kuitenkin siitä, että vaikka työntekijöiden mielessä työkyvyttömyys
olisikin laajempi käsite kuin sairauden aiheuttama haitta, se kuitenkin useimmiten
liitetään sairauksiin. Poikkileikkausaineisto ei kerro onko vaikutussuunta
aina sairaudesta työkyvyn heikkenemiseen. Kyse voi myös olla esimerkiksi sosiaalisten
tekijöiden hallitsemasta työkyvyttömyysurasta, jossa työelämän ongelmiin
painottuvaan työkyvyn heikkenemiseen vasta myöhemmin liittyy sairauden
oireita (ks. Järvikoski 1994; Järvikoski ja Härkäpää 1995).
Tulokset osoittivat, että kaikki yleiset kansansairaudet heikentävät väestön
työkykyä. Tässä alaluvussa käsitellyistä sairauksista kaikkein voimakkaimmin
työkyvyn heikkenemiseen liittyivät mielenterveyden häiriöt, etenkin psykoosi, ja
sepelvaltimotauti. Näitä sairauksia sairastavien keskuudessa työkyvyn rajoittuneisuus
oli moninkertaista niihin verrattuna, joilla kyseisiä sairauksia ei ollut. Vähäisin
yhteys työkykyyn oli tarkastelluista sairauksista puolestaan suolistovaivoilla,
allergioilla, ihosairauksilla ja verenpainetaudilla.
Sairauden merkitys väestön työkyvyn heikentäjänä riippuu kuitenkin sekä
sairauden yleisyydestä että siitä, kuinka paljon huonompi kyseistä sairautta sairastavien
työkyky on verrattuna muun väestön työkykyyn. Yksittäisen työntekijän
työkykyä jyrkästi heikentävällä harvinaisemmalla sairaudella voi siten olla
133