Työkyvyn ulottuvuudet - Julkari

Työkyvyn ulottuvuudet
Vapaa-ajan liikuntaharrastuksen vähäinen ja epälineaarinen yhteys työkykyyn koko
väestöä tarkasteltaessa johtunee osittain siitä, että monet työkyvyltään rajoittuneet
henkilöt harrastavat säännöllistä liikuntaa ylläpitääkseen toimintakykyään.
Vähintään neljästi viikossa terveysliikuntaa harrastavia olikin 30–64-vuotiaassa
väestössä suhteellisesti enemmän työkyvyttömyyseläkkeellä olevien kuin työssä
käyvien keskuudessa. Tämä ero oli erityisen suuri miehillä: työssä käyvistä miehistä
19 prosenttia mutta työkyvyttömyyseläkkeellä olevista peräti 35 prosenttia
liikkui vähintään neljästi viikossa (taulukko 5.3.2). Työkyvyn ja liikunta-aktiivisuuden
yhteys näyttääkin selkeämmältä, kun sitä tarkastellaan työtilanteen mukaan.
Sekä työssä käyvistä että työkyvyttömyyseläkeläisistä aktiivisimmin liikkuvat arvioivat
työkykynsä paremmaksi kuin vähän tai ei lainkaan liikuntaa harrastavat.
Työttömillä liikunnan harrastaminen ei ollut yhteydessä koettuun työkykyyn.
Taulukko 5.3.2. Työssä käyvien, työttömien ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevien
työkykypistemäärän ikävakioitu keskiarvo vapaa-ajan liikunnan mukaan,
30–64-vuotiaat.
Liikunnan
harrastaminen
vähintään
neljästi
viikossa
Työssä n= 1810
Naiset T yötön
n= 318
Eläkk. n= 179
Työssä n= 1769
Miehet
T yötön
n= 239
Eläkk.
n=
216
Esiintyvyys, %
Työkykyp
istemäärä
24 29 28 19 27 35
Vähintään
neljästi
viikossa
harrastavat
8, 9 7, 6 6, 0 8, 7 7, 5 5,
3
H arvemmin
liikkuvat
8, 5*
* * 7 , 8 4, 6*
* * 8, 5 7 , 3 4,
0*
* *
Luvut on ikävakioitu mallin avulla erikseen kummallekin sukupuolelle. Työkykypistemäärän keskiarvon
eron tilastollinen merkitsevyys liikunta-aktiivisuusryhmien välillä: *p