Työkyvyn ulottuvuudet - Julkari

Työkyvyn ulottuvuudet
10.6 Johtuuko väestön työkyvyn koheneminen
väestörakenteen muutoksista?
Täysin tai osittain työkyvyttömien osuus työikäisistä
Edellä kävi ilmi, että työkykynsä rajoittuneeksi arvioivien osuus 30–64-vuotiaista
pieneni kahden vuosikymmenen aikana sekä naisten että miesten keskuudessa.
Ikäryhmittäisessä tarkastelussa osoittautui, että työkyvyn myönteinen kehitys
koski nimenomaan 45–54-vuotiaita ja miesten osalta myös 55–64-vuotiaita.
Lisäksi havaittiin, että työkyky vaihteli huomattavasti alueen, koulutuksen ja
siviilisäädyn mukaisissa ryhmissä. Toisaalta tiedetään, että väestön jakautuminen
tarkasteltavien tekijöiden luokkiin on muuttunut paljon kahdessa vuosikymmenessä.
Ikärakenne on vanhentunut, maan eteläiset osat ja suuret kaupungit
ovat kasvaneet Itä- ja Pohjois-Suomen kustannuksella, väestön koulutustaso on
kohonnut ja avoliitot sekä avioerot ovat yleistyneet (Koskinen ym. 2003). Koko
maan väestörakenteen muutokset heijastuvat myös Mini-Suomi- ja Terveys 2000
-tutkimuksen vastaajien jakaumissa.
Koska väestön alue-, koulutus- ja siviilisäätyrakenne muuttui huomattavasti
kahden vuosikymmenen aikana, on mahdollista, että työkyvyn koheneminen on
osittain seurausta väestörakenteen muuttumisesta. Luvussa 10.2 esitetty kuva työkyvyn
kehityksestä koko työikäisessä väestössä voi siten muuttua, kun otetaan
huomioon väestörakenteen muutokset, etenkin koulutustason nopea kohoaminen.
Väestörakenteen muutoksen merkityksen selvittämiseksi tarkastellaan seuraavassa
logistisen regressioanalyysin avulla, mitä näiden rakennetekijöiden vakioiminen
vaikuttaa työkykynsä rajoittuneeksi kokeneiden osuuden muutokseen.
Taulukon 10.6.1 ensimmäisellä sarakkeella (malli 0) esitetään samat työkyvyn
rajoitusten muutosta koskevat tulokset, jotka näytettiin edellä jo taulukossa
10.3.1 sillä erotuksella, että nyt myös ikäryhmittäiset tulokset on ikävakioitu.
Kun iän lisäksi vakioidaan alue (malli 1a), eli poistetaan väestön alueellisen
sijoittumisen muutosten (väestön keskittyminen kaupunkeihin ja Etelä-Suomeen)
vaikutukset, on työkyvyn kehitys kummallakin sukupuolella eri ikäryhmissä käytännöllisesti
katsoen sama kuin mallin 0 tuottamien ikävakioitujen tulosten valossa.
Väestön aluerakenteen muutosten huomioon ottaminen ei siis muuta kuvaamme
työkyvyn kehityksestä 1970-luvun lopusta 2000-luvun alkuun.
304