Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

151ulottuvuudet, joissa johtajana kehittymisen kannalta merkitykselliset kokemuksetsuhteutuvat johtajan henkilökohtaiseen kokemukseen johtajan ja toisten ihmistenvälisestä yhteistyöstä, sosiaalisista suhteista ja organisaation toimintakulttuurista. Johtajanakehittyminen suhteessa ihmisenä olemiseen ilmenee myös muutoksena johtajankäsityksissä toisista ihmisistä, heidän arvostuksestaan organisaatiossa sekä näiden jakoko organisaation toimintakulttuurin kohtaamisesta. Näin johtajana kehittymiseenliittyy myös johtajan ja työyhteisön kohtaamiseen muutos. Voimaantumisen kokemustaon kuvattu aiemmissa tutkimuksissa empowerment-käsitteen avulla. Sen määrittely jasuomennus eivät ole vielä vakiintuneet, on puhuttu myös vahvístumisesta, yleisimminsuomalaisessa tutkimuskirjallisuudessa puhutaan kuitenkin voimaantumisesta. (vrt.Heikkilä & Heikkilä 2001, 279–316; Heikkilä-Laakso & Heikkilä 1997, 347–350,358–371; Ruohotie 1997, 78; 1998, 26–28; 2001; Siitonen 1999; Siitonen & Robinson1998, 168, 188).Johtajana kehittymisen "voimaantuminen"-entiteetti vaikuttaa toisaalta johtajanminäkäsitykseen sisältyvään sosiaaliseen identiteettiin ja sen kehittymiseen. Tällöinjohtajan käsitys itsestään ihmisenä ja yhteisön jäsenenä muuttuu ja hänen tietoisuutensaomasta itsestä inhimillisenä toimijana suhteessa toisiin ihmisiin selkeytyy.”Voimaantuminen”-entiteetti liittyy tältä osin aiempiin oppimisen teorioihin ja tutkimuksiinsosiaalisesta oppimisesta 59 Tällöin oppijan ymmärrys sosiaalisesta toiminnasta,kommunikaatiosta, ihmisten erilaisista sosiaalisista rooleista, yksilöiden käyttäytymisenreflektoinnista ja vuorovaikutuksesta sosiaalisissa konteksteissa vahvistuu. (vrt. Mezirow1995; Ruohotie 1998, 19)Kiteyttäen voidaan todeta, että johtajana kehittymisen "voimaantuminen"-entiteetti merkityksellistyy suhteessa johtajan kokemaan "ihmisenä oleminen"-merkityshorisontin ihmis- ja yhteisökäsitykseen. Tämän tutkimuksen perusteella,toisin kuin aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet (vrt. Siitonen & Robinson 1998;Heikkilä-Laakso & Heikkilä 1997), voimaantuminen ei näytä olevan persoonallinenitsestä lähtevä sosiaalinen prosessi vaan voimaantuminen on itsen ja toisen suhteestalähtevä persoonallinen kehittymisprosessi (Heikkilä & Heikkilä 2001, 279–316).”Voimaantuminen” ilmenee johtajalle itselleen asenteen ja suhtautumistavan muutoksena,joka välittyy toisille ihmisille kohtaamisen muutoksena.”Ihmisenä oleminen”-merkityshorisonttiin suhteutuva johtajana kehittyminen ilmenee toisille ihmisille siinä,miten toisen kohtaaminen on muuttunut johtajan johtamistyössä sekä työtoiminnanettä inhimillisen toiminnan osalta. Johtajan kehittyminen tällä tasolla liittyy johtamistyönosalta erityisesti teorioihin ihmisten johtamisesta ja ohjaamisesta sekä yksilöinäettä yhteisönä. (vrt. Northouse 2004, 15–24, 35–52, 65–76, 235–251; Stogdill 1974)Voimaantumisessa on merkityksellistä johtajan kehittyminen ihmisenä suhteessaitseen ja toisten ihmisten erilaisuuteen eli heissä olevaan toiseuteen. Johtajan kehittyessäsuhteessa ”ihmisenä oleminen”-merkityshorisonttiin johtaja kehittyy toiseudenkohtaamisessa, mikä on kehittymistä toisen minän kohtaamisen ja ymmärtämisenkehittymistä. Ymmärtämisen sisällöllisenä kohteena ovat toisaalta sekä johtajan omatettä toisten ihmisten kokemat situaatiot, tavoitteet, toiminta ja tulokset. Kehittymisenkannalta on silloin olennaista onnistua johtajan ja toisten ihmisten välisessä vuorovai-59 Ks. luku 4.3 Johtajana kehittymisen ilmiön kasvatustieteellinen perustaJo h ta ja n a kehittymisen o l e m u s k u n ta-a l a n johtajan k o k e m a n a