Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

74Mielikuvituksellisen vaihtelun -vaiheKolmannessa mielikuvituksellisen vaihtelun (Imaginative Variation) vaiheessa etsitäänkokemuksen mahdollisia merkityksiä. Tämä toteutetaan hyödyntämällä mielikuvitusta,vaihtelemalla viitekehystä, käyttäen hyväksi vastakohtia tai kääntämällä merkitysvastakohtaiseksi. Ilmiötä lähestytään myös eri suunnista, asemista, rooleista tai toiminnoista.Tavoitteena on löytää kokemuksen merkitystihentymiä. Keskeinen kysymyskoko tämän vaiheen ajan on: miten kokemus ilmiöstä tuli sellaiseksi kuin se on? Tässävaiheessa merkityksen etsintään tulee suhtautua ennakkoluulottomasti: mikä tahansasaattaa nousta mahdolliseksi merkitykseksi. Mielikuvituksellisen vaihtelun vaiheitaovat mahdollisen merkitysrakenteen systemaattinen vaihtelu, esiinnousevien teemojentai kontekstien tunnistaminen, yleisten merkitystihentymien ja -rakenteiden harkintaja vahvojen ja merkityksen osoittavien esimerkkien etsintä. Tässä vaiheessa on tarkoituksenatavoittaa yksilöllinen kokemus ja saada käsitys kokemuksen rakenteellistenmerkitysten äärettömistä moninaisuuksista. (Moustakas 1994, 97–100)Synteesi-vaiheViimeisessä vaiheessa on merkitysten ja olennaisten osien synteesi (Synthesis of Meaningsand Essences). Siinä yhdistetään intuitiivisesti perustavanlaatuiset kokemuksenolennaisten osien tekstuaaliset ja rakenteelliset kuvaukset siten, että tavoitetaan ilmiönmerkitys ja olennaisista osista muodostuva kokonaisuus. Olennaiset osat ovat sellaisiatekijöitä, joita ilman ilmiö ei olisi se, mikä se on. Ilmiön merkitys ja sen olennaisetosat eivät tule koskaan kokonaan kuvatuiksi, koska kuvattu merkitys ja olemusrakenneovat suhteessa situaatioon, aikaan ja paikkaan. (Moustakas 1994, 100–101) Epochejareduktiovaiheilla varmistetaan se, että ilmiön tutkimisessa saavutetaan itse ilmiö jaminimoidaan ilmiön merkityksen oivaltamista ehkäisevät häiriötekijät. Mielikuvienvaihtelun ja synteesin vaiheiden aikana luodaan ilmiön merkityksestä yksilöllinen jayhteisöllinen kokonaiskuva.6.1.3 Heuristinen metodiHermeneuttisen ja fenomenologisen metodin avulla pyritään tavoittamaan yksilöllinenkokemus ja sen merkitykset. Yliyksilöllisesti merkityksellisen olemuksen esiinnostamiseen ja tavoittamiseen tarvitaan edellisten lisäksi kokonaisvaltaista lähestymisotetta.Heuristisen lähestymisotteen (Moustakas 1990) tarkoituksena on auttaatutkijaa kokonaisuuden kannalta keskeisten elementtien löytämisessä. Heuristisentutkimuksen tarkoituksena on löytää merkityksiä ja oivalluksia ennen tutkimattomasta.Se on eräänlainen tutkijan sisäisen dialogin prosessi, jonka avulla hän pyrkii tulemaantietoiseksi tutkimuksen kohteena olevasta ilmiöstä. Prosessi vaatii tutkijalta vahvaaläsnäoloa, rehellisyyttä, kypsyyttä sekä halua selvittää tutkimuksen kohteena olevaasia. Heuristisessa tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita eletyn kokemuksen ”uudelleenluovasta” (Recreation) oivaltamisesta. Se lähtee liikkeelle kysymyksestä, johon tutkijaetsii vastausta. Kysymyksen tulee olla sellainen, josta tutkijalla on omaelämänkerrallistakokemusta. Hänen tulee ymmärtää oman kokemuksensa kautta tutkimuksen kohteenaACTA