Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

Tutkimuksen perustana olevat keskeiset käsitteet on edellä tehtyjen ja kuvattujenrajausten mukaisesti koottu seuraavaan taulukkoon 6.61Taulukko 6. Tutkimuksen lähtökohtana olevat peruskäsitteet.KäsiteIlmiöOlemusMerkitysJohtajaJohtajuusLähtökohtana oleva määritelmäIlmiö on ilmeinen ja näyttäytyy kokonaisuutena ja merkityksinä kokemuksen kautta ihmisille.Ilmiö ilmenee mentaalisen kokemuksen tajunnallisina sisältöinä erilaisissa koetuissa ilmenemisyhteyksissä.Ilmiö ilmenee toisille havaittavana käyttäytymisenä ja toimintana. (Heidegger2000, 51; Varto 1992, 85; vrt. Perttula 1995, 84–85)Olemus muodostuu ilmiön olemassaolon perusrakenteista eli merkityshorisonteista ja entiteeteistä.Entiteetillä tarkoitetaan ilmiön peruselementtiä, jota ilman ilmiö ei olisi sitä, mitä se on.Ne ilmenevät suhteessa merkitysrakenteen merkitysulottuvuuksiin ja niistä muodostuviinmerkityshorisonteihin. Merkitysrakenne muodostuu ilmiön koetuista tajunnallisista merkityksistäeli merkitysulottuvuuksista ja niiden merkityskomponenteista. (vrt. Perttula 1995, 84–85;Hirsjärvi 1983, 84, 113)Inhimillinen todellisuus muodostuu merkityksistä ja niiden yhteyksistä. Merkitykset ilmenevätsuhteina. Ne kertovat sekä ilmiöstä itsestään sisältönä että siitä tavasta, miten ihmiset kokevatasiat. Merkitysten muotoutuminen on yksilöhistoriallinen prosessi. Ihminen oppii merkityksestä,jonka hän antaa kokemukselleen. (Varto 1992, 14–15, 55–57, 85–86; Ruohotie 2005, 11;Lehtovaara 1996b, 86)Johtaja tässä tutkimuksessa on henkilö, joka vastaa organisaation toiminnan kokonaisuudestaja sen tuloksellisuudesta johtamis- tai esimiestehtävässä. Johtajan tehtävänä on johtaa elikäyttää toimivaltaansa organisaation ja työyhteisön parhaaksi (Järvinen, 2001, 13).Johtajuus on sosiaalinen prosessi, jota säätelemällä johtaja vaikuttaa ihmisten ja organisaationtuotoksiin sekä työyhteisön jäsenten kognitioon ja tunne-elämään. Se liittyy johtamisen inhimillisiintekijöihin eli ihmisiin ja heidän ohjaamiseensa ja heihin vaikuttamiseen. Johtajuus onyhteisen todellisuuden muovaamista. (Ruohotie 2006, 114; Day 1999, 68; Manz & Sims 2001,227; Juuti 2005, 22)Johtaminen Johtaminen on johtajan työtä. Johtaminen on aktiviteetteja, joiden avulla johtaja saa aikaanmuutoksia ihmisten ja organisaation tuotoksissa ja edistää työyhteisön jäsenten ajattelussa,minäkäsityksissä, motivaatiossa, emootioissa ja toimintastrategioissa. Se on toimintaa, jonkaavulla ihmiset selkiyttävät ja toteuttavat organisaation tehtävää ja edistävät organisaationmenestymistä. (Ruohotie 2006, 114; Juuti 2005, 22–25, 34)JohtamistyöKokemusKehittyminenJohtamistyö käsitteenä kattaa tässä tutkimuksessa sekä johtajuuden että johtamisen eli johtajantyön inhimilliset tekijät ja organisaation päämäärän saavuttamiseen tähtäävät tekijät. Seon ohjaamis- ja vaikuttamistyötä, jonka olemus rakentuu työtoiminnan, ihmisten, tulevaisuuteensuuntautumisen, tilanteiden, prosessien, muutoksen ja organisaation systeemisen kokonaisuudenohjaamisesta ja vaikuttamisesta (vrt. Tuominen & Wihersaari 2006, 115, dynaaminenammattikäsitys; ks. ed. luku 1; vrt. Järvinen 2001, 13–25).Kokemuksen perustana on ns. moraalinen ymmärrys, ei pelkät aistihavainnot. Sen perusyksikkönäon "kokonaisvaltainen kokemus". Kokemus koostuu merkityksistä, merkityssuhteista janiiden yhteenkietoutumisista. Se on aina kokemus jostakin. Se on tajunnan ja todellisuudenvälinen suhde. Kokemus jäsentää ihmiselle maailman mielelliseksi. (Perttula 1995, 15, 42, 74;Perttula 2005, 116–117; Rauhala 2005b, 159–160)Kehittyminen voidaan ymmärtää kehityksen, kasvun ja oppimisen metailmiönä. Kehitys jakasvu ovat toisiaan täydentäviä prosesseja, joille annetaan erilaisia merkityssisältöjä. Ne eivätole synonyymeja. Kehittyminen voidaan ymmärtää osaamisen laajenemisena ja kasvu onosaamisen syventämisenä. Kehitys on muuttunut uusi asiantila, jossa uusi on erilainen kuinvanha. Tutkimuksen kohteena on johtajana kehittymisen olemus, ei sen käsitteellinen määrittely.Sen vuoksi kehittyminen ymmärretään tässä tutkimuksessa laajasti, jolloin siihen sisältyvätsekä kasvu että oppiminen. (vrt. Beairsto 1996, 93–95; French & Bell 1999, 2; Niikko 1998,80–81)Jo h ta ja n a kehittymisen o l e m u s k u n ta-a l a n johtajan k o k e m a n a